Blogin kirjoittaminen on hiipunut. En sano, että on ollut kiireitä tai jotain muuta klassista, jota tähän kohtaan kuuluu sepustaa. Ihmisellä on aina aikaa asioille, jotka kokee tärkeiksi. Se aika silloin vain löytyy - sitähän meillä kaikilla on se sama 24h/vrk, 24/7 ja niin edelleen. Koira-arki meillä täällä kotona toki pyörii ihan samanlaisena kuin ennenkin.
Pakkaspäivän suolenkillä vas. Mutku, Risu ja Tuuppa
Syksy on metsästelty entiseen tapaan ja varsinkin sorsalintujen osalta päästiin riistaruokia nauttimaan. Mutkua ei viitsi lonkkien vuoksi sorsakaislikoissa kahluuttaa, mutta Tuuppa menee siellä kevyesti. Ihmisten riistaruokien lisäksi se työsti Risu-Petterille kaksi tavia ensi syksyn vesityön treeni- ja koelinnuksi.
Kanalintukausi oli lintujen suhteen tänä syksynä todella hiljainen. Tilannetta ihmeteltiin metsästäjäpiireissä laajemminkin. Tutuissa, riistarikkaissa paikoissa oli tänä syksynä todella hiljaista. Ulkoilua ja liikuntaa saivat sekä koirat että asetta kantaneet ohjaajatkin. Riistan etsiminen spanielin kanssa on aina jännää touhua. Juhan (tänä syksynä minä keskityin työjuttuihin) jokasyksyisellä Inarin reissulla metsotilanteita oli sitten useampikin, mutta luvat oli ainoastaan riekoille. Hyvän kuntoilun lisäksi metsästys opettaa paljon myös nöyryyttä sekä kiitollisuutta niistä vuosien saatossa koetuista hyvistä riistatilanteista. Niitä sitä jaksaa vuosittain erätulilla ja iltaisin muistella.
Tuuppa ja Taivalkosken koppelo
Viime vuonna tähän aikaan elettiin koiran kasvattajan suurien tunteiden ja toiveiden aikaa seuraavan pentueen suhteen. Valittu uros löytyi Pohjois-Tanskasta ja juoksu - tottakai - osui joulun tienoille.
No ikimuistoinen ja kaikilta osin hieno reissu tehtiin Juhan kanssa yhdessä autolla ajaen pohjoisen kautta Ruotsin läpi Tanskaan ja sama takaisin. Siitä "tonttujen toiviomatkasta" löytyy oma blogipostaus.
Ilman koiria ja koiraharrastusta tällainenkin reissu olisi jäänyt kokematta. Pohjoisessa oli mennen tullen kova lumisade ja Tanskassa vihersi nurmi.
Jouluaattona puolen päivän aikaan oltiin kotona. Ja se vuosikausien perinne jouluateriasta yhdessä koko tärkeän perheen kanssa saatiin nautittua, vaikka Juuso perheineen unohti vihreän salaatin kotiinsa ja minä lisäsin mädän kanamunan porkkanalaatikkoon valmistusvaiheessa. Ikinä ei ole sellaista tapahtunut, joten joulupäivä oli mitä parhain ajoitus siihen. Ihana jouluhetki tärkeimpien ihmisten seurassa nautittiin ja se on kaikkein tärkeintä.
Pentue syntyi helmikuussa ja kaikki kolme urospentua saivat itselleen arvoisensa kodin. Huoletta saan sen suhteen arkea viettää.
Hossing-tiimiin syntyi viime keväänä kolme pentuetta, joihin tuli yhteensä 10 urospentua. Niistä 9:llä on normaalikivesvarustus. Meille jääneelle Risulle ei toinen kives toiveista huolimatta ole paikkaansa kotipesään löytänyt. Eli meillä on nyt sama kohtalo kuin joku vuosi sitten ystävälläni, pitkälinjaisella bokseriharrastajalla. Hän onnistui kertomansa mukaan viimein saamaan täydellisen bokserin, niin luonteen, terveyden, rakenteen ja sukutaulun suhteen. Paitsi että se toinen kives puuttui. No hänkin, kuten mekin Juhan kansa olemme jo niin paljon tätä koiramaailmaa ja koiria nähneet, että ei haittaa tuo. Risu viettää kanssamme puolivallatonta poikamieselämää. Ja eihän tuo puutos eniten toivottua käyttöä lainkaan haittaa. Jos saan siitä itselleni mukavan koe- ja metsästyskoiran joka on mukava myös arjessa, niin se täyttää toiveeni. Alku vaikuttaa oikein hyvältä.
Toki olen omat mietintäni aiheen kanssa viettänyt ja niiden myötä tilanteeseen sopeutunut. Ja ei, Risu-Petteri ei ole myytävänä. Yhden aiheesta käydyn keskustelun tuloksena päädyin käyttämään sitä osteopaatillakin. Minut saatiin vakuutettua, että tilanne johtuu sen vaikeasta syntymästä. Risuhan oli juuri se, joka perätilassa syntyi voimakkaan vetoavun tuloksena. Jotain jumia kahden käsittelykerran aikana osteopaatti sen lantion ja toisen kintereen alueelta löysi, mutta toinen kivespussi pysyi tyhjänä. Optimistina ja positiivarina muistin heti Ruotsissa v2007 Cockerimestaruuskokeessa näkemäni hienosti työskennelleen Ulf Westlundin mustan uroksen Whaupley Cappuccino joka oli kivesvikainen myös. Eli vain jalostuskoiran ura on tässä vaiheessa suljettu, kaikki muut ovat avoimia.
Yhdistelmää mietittäessä oli toisilleen sopivien, hyvien koirien yhdistämisen lisäksi toiveessa toki saada myös sellainen yhdistelmä, jolla on jalostuksellista arvoa suomalaisessa käyttöcockerikannassa. Ainakin sukutaulunsa perusteella - ja toivon mukaan myöhemmin myös käyttökoe- ja terveystulosten perusteella.
Onneksi tuo mahdollisuus on edelleen olemassa. Napsu ja Hysse kehittyvät omistajiensa kanssa mukavasti ja jos edes toinen aikanaan lunastaa paikkansa jalostuskoirana, olen siitä tilanteesta kovasti onnellinen. Pentueen isäkoira Meulengrath Spectre sijoittui viime viikolla Tanskan mestaruuskokeessa toiseksi. Hienosti "Flint" siis jatkaa koerintamalla menestystään, vaikka on paljon narttuja viimeisen vuoden aikana astunutkin. Tuolla määrällä ja erilaisten narttujen kanssa sillä on aikanaan mahdollisuus osoittaa todellinen arvonsa jalostusyksilönä. Paljon Flintin jälkeläisiä starttaa kokeissa ensi vuonna sekä Tanskassa, Ruotsissa että myös Suomessa.
%5B1%5D.jpg)
Risu on kiva koira. Hyvän kokoinen ja jalkava koira, kuten molemmat veljensäkin. reilusti yli 40 cm menevät säkäkorkeudessa kaikki. Kaikki ovat rohkeita ja leikkisiä sekä olemukseltaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti hyvinkin tasapainoisia. Sen enempää ei koiran tarvitse ollakaan.
Kommentit
Lähetä kommentti