Tätä reissua ja sen järkevyyttä ei ymmärrä kuin toinen koirankasvattaja. Kun yhdistelmä tuntuu kaikilta osin "perfect matchiltä", sen toteutusta on kaikilta osin ainakin yritettävä. Perustelut yhdistelmään löytyvät aiemmasta blogistani "Ei tämä helppoa ole, mutta kivaa kuitenkin"
Uroksen kaukaiseen sijaintiin en kaivannut lisää haasteita, mutta sain niitä kuitenkin. Juoksun alun huomatessani tiesin, että tästä joulusta tulisi erilainen kuin aiemmista ja toisenlainen kuin olin hyvissä ajoin suunnitellut. Olin heti yhteydessä Flintin omistajaan Karin Meulengrathiin, kuinka joulun seutu sopii hänen suunnitelmiinsa ja hän toivotti meidät tervetulleeksi Tanskaan. Pohdimme yhdessä kaikkia haasteita ja mahdollisuuksia joulun ajankohtaan liittyen. Myös keinosiemennystä, jossa hakisin Karinin tuoman paketin Kööpenhaminan lentokentältä. Sen vaihtoehdon kaatoi alkumetreille siemennyksen ajoittuminen - säätämistä olisi siinäkin yllin kyllin.
Seuraavaksi pohdinnaksi muodostuivat yöpyminen ja matkaaminen. Yöpyminen järjestyi Karinin vieraanvaraisuuden kautta. Joulun aikaan kun Pohjois-Tanskan majoitukset olivat joko varattuja tai suljettuja - etenkin kun suunnitelmissa piti huomioida myös se, että joudumme olemaan paikan päällä jopa varsinaisen joulun ajan. Lauttareiteistä aika moni oli poissa käytöstä, joten suunnittelimme menomatkan siten, että siihen ei sisälly niitä ainoatakaan. Se reitti tiesi 2160 kilometrin ajamista. Yhteen suuntaan.
Tässä Googlemapsin kuva koko reitistä, jonka ajoimme.
Valtakunnan rajojen ylityksiin koirien osalta oli perehdytty. Passit, rokotukset ja tunnistusmerkinnät olivat kunnossa, sekä ilmoitukset Ruotsin tullille koirien rajanylityspaikoista sekä ajankohdista. Suomeen paluuta varten tarvittiin ekinokokkilääkitys ja se hoidetaan ns 28 vuorokauden säännöllä. Vaikka rajojen ylityksissä ei mitään viranomaisvalvontaa tai pistokoetta tapahtunut, ei tulisi mieleenkään niitä tehdä ilman sääntöjen mukaisia suoritteita. On hienoa, että meidän maamme on tarttuvien eläinsairauksien osalta myös ekinokokkivapaa. Sen statuksen säilyttämiseen myös jatkossa kannan mielelläni oman korteni kekoon.
Lähdimme ajoreissulle työpäiväni päättymisen jälkeen tiistai-iltana klo 18 aikaan. Saavuimme Tanskaan keskiviikkoiltana paikallista aikaa klo 20. Juha oli hoitanut pääasiassa ajamisen. Pidimme matkan aikana muutamia jaloittelutaukoja yhdistettyinä tankkauksiin. Majoituspaikalla tapasimme Karinin koirineen. Lyhyt tutustuminen ja majoituspaikan nopea läpikäynti ja sitten nukkumaan. Juhan toive sisävessasta ja hyvästä sängystä ylittyi moninkertaisesti.
Aamupäivällä otin Tuupan kyytiin ja lähdimme tapaamaan Flintiä ja Karinia. Annoimme koirien tutustella toisiinsa samaan aikaan, kun nautimme kahvia. Flint oli valmiina toimintaan, mutta Tuuppa oli valmis ainoastaan leikkimiseen. Seuraavana päivänä Tuuppa oli valmiimpi siirtymään haluttuun vaiheeseen ja nopeasti saatiin onnistunut astutus aikaiseksi. Lauantaina 23.12. saatiin myös sujuvasti onnistunut astutus aikaiseksi ja pääsimme siitä aloittamaan paluumatkan jouluksi kotiin.
Ajanjaksolle osunut myrsky oli yksi Tanskan suurimmista. Sen aikana kaikki Tanskan sillat olivat vuorokauden ajan suljettuina liikenteeltä ja kaikki lautat satamissa. Koska joulunpyhät olivat tulossa, teimme Karinin suosituksesta ja avustuksella paluumatkallemme varauksen autolautalle Århusista Sjellantiin, jotta vältymme odotettavissa olevilta ruuhkilta Århusin ja Kööpenhaminan väleillä ja kohdilla. Varausta tehdessämme enää montaa paikkaa ei ollut jäljellä ja pian varauksemme jälkeen kaikki lautat olivat jo loppuunmyytyjä.
Harmillisesti juoksun ajoitus myrskyextralla ei tuonut resursseja tutustua Karinin koiriin siinä mittakaavassa, kuin oli alun perin sähköpostiviesteissä ja puhelimessa suunniteltu. Yhteisiä treenejä, joissa puolin ja toisin näkisimme koirien työskentelytyylit. Kahvikeskusteluissa huomasimme kuitenkin olevamme kaikissa käyttölinjaisten cockereiden jalostusta, koulutusta ja käyttöä koskevissa asioissa samoilla linjoilla. Ja sellainenhan on aina mukavaa.
Karinilla on tällä hetkellä kotonaan ja omistuksessaan kolme koiraa. Flint osoittautui jopa hienommaksi yksilöksi kuin olin netin kautta päätellyt sen olevan. Hyvin tasapainoinen niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin. Tuupan rinnalla se näyttää tuossa kuvassa näistä kahdesta pienemmältä, koska Tuuppa korkeine raajoineen taas näyttää suuremmalta. Tuuppahan painaa ainoastaan 11 kiloa.
Flint ja Tuuppa yhteiskuvassa
Flintin lisäksi Karinilla on yhden tanskalaisen menestyneimmän cockerinartun FT Ch Sweepstake Reman tytär Sweepstake Solace. Koira on fyysisesti hyvin vahvan oloinen, mutta ei kuitenkaan raskas. Kooltaan narttujen keskikokoa suurempi, mutta juuri sen vuoksi omaa silmääni viehättävä. Karin kertoi koiran olevan äärettömän kestävä työskentelijä ja se minun oli helppo uskoa. Solacella oli keväällä 2023 pentue Flintin kanssa, josta Suomeenkin on tuotu narttu Meulengrath Tibi Flin. Toivottavasti näen sen joskus jossain metsästykseen liittyvässä tapahtumassa. Karinilla on suunnitteilla uusia tuo yhdistelmä tänä keväänä.
Kolmas ystävällinen ja tasapainoinen cockeri Karinin kahvipöydän ympäriltä on pian vuoden täyttävä Meulengrath Walisiske Perl Lass Samasta emästä DK FT Ch Meulengrath Walisiske Solstorm kuin Flint, mutta isänä britti FT Ch Heolybwch Denman joka löytyy Tuupankin takaa isänisänä. Walisiske Solstormin Karin menetti hiljattain niskaan tulleen kasvaimen vuoksi. Se menetys oli Karinille selvästi suuri.
Karin tekee siis paljon yhteistyötä brittikasvattajien kanssa ja on matkustanut sinne astutus- ja pennunhakureissuille useamman kerran. Niistä reissuista oli mielenkiintoisia juttuja kuultavana.
Paluumatka tehtiin likimain samoin reitein kuin menomatkakin, paitsi että sivuutimme tanskalaisen myrskynjälkeisen jouluruuhkan sujuvalla autolauttareissulla. Nyt sitten siirrytään projektissa seuraavaan vaiheeseen ja toivotaan, että munasolut ja siittiöt löytävä toisensa.
Kommentit
Lähetä kommentti