Koirien pukeminen on yleistynyt. Ennen sitä ei tehty ollenkaan. Myös meillä on koiria puettu enemmän kuin aiemmin. Varastossa löytyy BackOnTrack-loimet kaikille (ne on hankittu loimista ensimmäisinä). Nyt näyttää BackOnTrack-valikoimaan tulleen melkoinen määrä eri versioita noista takeista, kun nettisivuja selailin. Kysyntä luo tarjonnan?
"Joku" Meryl Kick-Off v2009 kun ensimmäinen BOT meille hankittiin
Sen jälkeen hankittiin kuivatusloimet pesujen jälkeen. Aiemmin kyllä käytettiin näyttelycockereilla froteepyyhkeistä tehtyjä "prässejä" varustettuna puuvillanarulla ja hakaneulalla. Pesun jälkeen ne prässäsivät cockereiden selkä- ja kropan sivuturkin upean sileäksi. Niiden tilalle on tulleet suomalaisena käsityönä tehtyjä erilaisia versioita, viimeisimpänä ja parhaana Vinhan fleeceloimet.
Sitten on ollut erilaisia karvapohjaisia toppaloimia, jotka kaikki ovat jääneet pois käytöstä. Sen jälkeen hankittiin tuuliloimet ja viimeisimpänä JumppaPompat
Viimeviikkoina olen työssäni syventynyt vasikoiden ja lehmien kylmäkäyttäytymisen tutkimuksiin. Ja siitä se sitten lähti. Kiinnostus siihen, onko koirien kylmäkäyttäytymistä tutkittu? Ja niiden pukemiselle todellinen tarve? Virallisia tutkimuksia löytyy suomenkielisenä yksi ja muutama ulkomainen. Ei löytynyt muuta. Hyvin vähän siis. Ja tuo suomalainenkin perustuu kyselytutkimukseen. Sen löydät täältä. Koiralla on olemassaan melkoisen hyvä lämmönsäätelykyky, joka on syytä pukemisessa ottaa huomioon. Ettei mennä liiallisuuksiin ja ylireagointiin.
Paras mittari sille, paleleeko koira ja tarvitseeko se siihen ihmisen apua, on koirasilmä, jota mielelläni maalaisjärjeksi kutsun. Koirasilmäni, joka on kalibroitu omien cockerspanieleiden, mukaan koirat tarvitsevat eniten noita kuivatusloimia. Jopa kesähelteellä, siihen asti että turkki on taas kuiva ja lämmönsäätelyssä toimintakykyinen. Toiseksi eniten ne tykkäävät kovan rasituksen jälkeen ottaa päällensä BackOnTrackit ja tykkäävät pitää niitä päällänsä n2h.
Kaikkien vähiten ne käyttäytymistulkinnan mukaan tarvitsevat talviseen ulkoiluun käytettävää vaatetusta. Meillä noita JumppaPomppia. Niiden pukemiseen menevän ajan ne mielellään jo viilettäisivät jo ulkona lenkillä. Mutta suostuvat niiden pukemisoperaatioon, koska tietävät sen jälkeen sinne pääsevänsä. Erityisesti syyspimeinä aamuina tykkään JumppaPomppien sivuilla olevista heijastimista. Oikein hyvä se on myös steriloidun ja sen myötä pehmeäturkkisen Muun päällä suojakeleillä, kun se estää hyvin niiden viheliäiset lumipallokertymät kainaloihin.
Toiseksi eniten kuivatusloimien jälkeen tarvitaan tuuliloimia. Niitäkin kohti koirat mielellään jahtireissujen tauoilla tulevat. Syysjahdeissa koirat pääsääntöisesti kastuvat, varsinkin aamukasteessa liikuttaessa. Märkyys ei haittaa silloin kun liikutaan. Liike pitää koirat lämpiminä. Mutta kun pysähdytään tauolle, niin pienikin tuuli saa märän koiran värisemään kylmästä. Hurtan mallistosta nuo aikanaan löysin. Nyt en sen valikoimarepertuaarista onnistu enää näitä löytämään ...
BOT-loimia käytetään rasituksen jälkeen parisen tuntia. Jos koira on kastunut, sen annetaan kuivua ("Vinhan" alla) ennen BOTin laittoa. Sen kanssa koirat selvästi rentoutuvat ja makaavat kroppa pitkänä venyen. Märäksi mennyt loimi pitää aina poistaa koiran yltä.
Kun BOT on tehtävänsä tehnyt, alkavat koirat tulla levottomiksi, kiehnäämään itseään ja tulevat ihmisen luokse pyytämään loimen poistamista. Kun se poistetaan, on koirien keho mukavan lämpöinen ja koko koira selvästi rento ja fyysisestä rasituksesta hyvin palautunut. Se täytyy myöntää, että BOTien käyttö on meillä silti vuosien saatossa aika lailla vähentynyt.
Leikattuturkkisen ja iäkkään Muun kanssa on harrastettu toisinaan kerrospukeutumista. Alla JumppaPomppa ja päällä Hurtan tuuliloimi. Ihan hyvä combo, joskin liike ei ole koiralla tässä paketissa ole enää rentoa ja sutjakkaa. Tämä tuplaus jää meillä nyt pois ja jatketaan tarpeen mukaan jommalla kummalla.
Tossuja meillä ei ole harrastettu lainkaan. Niille ei ole koettu tarvetta. Täällä pohjoisessa kun asumme, niin ulkoilumaastoja on runsaasti. Suolatuille teille ei tarvitse koiria koskaan viedä. Pääosin saavat ulkoilla vapaana luontopoluilla. Jäätä tulee joskus jonkin verran varpaiden väliin, mutta niiden poiston koirat suorittavat pääsääntöisesti kotona lenkin jälkeen. Mitään voiteita ei myöskään ole käytetty.
Se, minkä olen huomannut, niin tassukarvojen jättäminen pitkäksi näyttäisi olevan jääkertymien suhteen hyvä juttu. Iän myötä olen laiskistunut tassujen(kin) siistimisen suhteen ja nyt havainnut, että tassujäiden jyrsimistarvetta itse lenkkien aikana on koko ajan aiempaa vähemmän. Pehmeällä, joustavalla lumipolulla eivät jääkertymät koirien menoa haittaa. Lumihangessa vieläkin vähemmän. Kovemmalla katutiellä jäät kopisevat ja selvästi haittaavat koiria enemmän, mutta niitä pitkin meidän tarvitsee vain vähän kulkea.
Tänään testasin 25 asteen pakkasessa 20 min luontopolkulenkillämme sitä, että en laittanut kenellekään koiristamme mitään päälle. Iloisia olivat kun päästiin reippaasti itse asiaan = ulkoiluun. Pannoissa niillä on pehmusteet, jotta mitään metallista kosketusta ei heloista tule koiriin. Muu liki 13-vuoden ikäisenä ja leikattuturkkisena (jonka senkin olen nyt tarkoituksella antanut reilummin kasvaa pituutta) on porukasta se herkimmin paleleva, mutta "nakkena" lähti sekin kanssamme testireissulle.
Tässä videota lenkin puolivälistä. Etenkin Muun meno on leppoisan letkeää ilman pukimia.
Lenkin päätteeksi otettiin tämä valokuva kotipihalla.
Kännykkäkameran säätämisen kanssa meni hetki aikaa, joten Muu ehti aloittaa kylmävärinän ja veti runkoaan kasaan. Eli se alkoi heti palella, kun pysähdyttiin. Liike pitää siis parhaiten lämpimänä. Tuupan etujalan noston tulkitsin tuossa tilanteeessa aktiiviseksi odottamiseksi "Mitä sitten tehtäisiin?" Mutku puolestaan on hieman nyrpeä, kun olettaa, että tässä oli lenkki tällä kertaa = aivan liian lyhyt. Vietiin Muu sisälle ja jatkettiin ulkoilutouhuja nuorempien kanssa vielä. Hyvin tarkenivat vielä seuraavan ulkoilujakson ja siihen liitetyn treenisetin umpihangessa.
Koiran kylmänsietokyky on yksilöllistä ja näiden pohdintojen ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Ovat vain omien systeemien jatkuvaa kontrollointia, mikä on tarpeen ja mikä ei. Eikä meillä myöskään harrasteta kylmiä treenihalleja eikä sprintterilajeja. Eikä pieniä ja lyhytkarvaisia koiria.
Pukemiseen, riisumiseen ja varustehuoltoon kuluu resursseja. Niitä kumpaakaan ei ole ihmisellä koskaan liikaa. Siksi niitä ei myökään kannata tuhlata. Vaan käyttää siihen mihin koiralla on oikeasti tarvetta.
Kommentit
Lähetä kommentti