Ei tämä helppoa ole, mutta kivaa kuitenkin

Tiesitkö jo, että mestari on epäonnistunut useammin kuin aloittelija on edes yrittänyt? Kotona on helppo hipoa täydellisyyttä, mutta kokeissa mitataan, missä oikeasti mennään. Kun perusasiat ovat kunnossa, virheiden ja stressin välttelyn sijaan tulee hioa taitoja, rohkeutta ja tekemisen iloa. Näin meillä on koirien kanssa aina toimittu. Kun ystäväni Jutta Kaartinen päivitti Facebookissa "Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän rakastan sitä, kun saan olla kotona tekemättä mitään". Se osui jotenkin niin naulan kantaan. Kerron kohta miten.

Tuuppa on meidän perhetiimin nuorin ja viimeisin metsästykseen työstetty koira. Meillä on uudet koiranpennut aina jaettu jomman kumman pääkoulutusprojektiksi - Tuupasta tuli Juhan projekti. Katsoin kyllä pennun kasvaessa, että tekemisen tahti pennun ensimmäisen vuoden aikana oli vähän vasemmalla kädellä hoidettu, eikä tahti merkittävissä määrin parantunut seuraavanakaan vuonna. En syytä ketään enkä mitään, sillä ryhdistäytyä olisin voinut itsekin. Se vain jotenkin jäi...

Kyseessä on kuitenkin kaikilta osin hieno koira. Arjessa Tuupan luonne kaikkia ja kaikkea kohtaan on mitä miellyttävin. Ja se on terve niin Koiranetissä näkyvissä virallisissa tutkimustuloksissa kuin myös niissä terveysominaisuuksissa (korvat, iho ja ruoansulatuselimistö) jotka eivät siellä näy. 

Tuupan heikkous on liiallinen kiihkeys riistatilanteissa. Se näkyy vauhdin kasvun lisäksi selkäkarvojen pystyyn nousemisessa heti, kun se saa vainun riistasta. Se on muun viestinnän lisäksi hyvä merkki ihmiselle, että koira on saanut riistasta hajuhavainnon. Tuo fyysinen karvojen nousuhan tulee kiihtymisestä ja Tuupan tapauksessa se on yhteydessä positiiviseen stressiin/korkeaan viretilaan. 

Ihmiselle tilanne aiheuttaa negatiivisen stressin, sillä kiihkeydestä ja osin myös "vasemmalla kädellä tehdystä peruskoulutuksesta" johtuen yhteys Tuuppaan noissa tilanteissa katkeaa. Mitään ylösajopysähdyksiä sen kanssa ei saada aikaiseksi. Ne toimivat erinomaisen hyvin kaikenlaisissa treenien damiheittokuvioissa, mutta kun viretila riistanhajukentässä nousee huippuunsa, pillimerkki ei johda ihmisen haluamaan toimintatapaan. Onnistuneita toistoja sen toimintatavan vahvistamiseksi on liian vähän. Ja Tuupan näkökulmasta toisenlaisia vahvisteita on tullut vaihtoehtona ja ne koira kokee ymmärrettävästi hyvin vahvoina. Salme Mujusen "Saalisvietti koiraharrastuksessa" -kirja kertoo näistä asioista erinomaisesti. 

Viime keväänä tuli myös tieto, että Ruotsissa asuva Tuupan isä Flushpoint What A Risk etsi uutta kotia vastaavien haasteiden vuoksi eli toimintatapa on myös vahvasti geneettinen. Marcus piti koirasta muilta ominaisuuksiltaan kovasti, mutta toimivaa metsästys- ja koekoiraa hän ei siitä silti itselleen saanut. Sitä en tiedä, onko Marcuskin pitkän linjan spanielikouluttajana ja -kasvattajana omalta osaltaan ajautunut tuohon Jutan mainitsemaan tilaan....

Jos riistan saa pudotettua, Tuuppa noutaa saaliin nopeasti ja suoraviivaisesti ihmiselle. Suuri into metsästykseen vaikuttaa myös siihen, että Tuupan nouto on nopea poiminta ja palautus tapahtuu ilman ainoatakaan otteen korjausta. Ote on napakka, mutta ei kuitenkaan kovasuinen. 

Toiveena oli saada Tuupasta myös koekoira. Optimistisena ilmoitin sen tämän vuoden Derbyynkin, mutta kaksi syyskuun fasaanitreeniä aiheuttivat koepaikan peruuttamisen. Syynä ei ole se, etteikö muu palkintosija kuin ykkönen miellyttäisi, vaan riski siitä, että Tuuppa ajaa ylös kaikki maastossa olevat linnut ennen kuin se pystyy laskemaan viretilansa alemmaksi. Ilmoittautuneita Derbyyn on enemmän kuin tuomareiden ja maaston kapasiteetilla pystytään ottamaan, joten ilomielin luovutamme paikkamme jollekin toiselle. Paikan päälle yleisöksi joka tapauksessa olemme menossa, joten tervetuloa tutustumaan Tuuppaan ja Mutkuun, jotka kulkevat aina mukanamme.

Tuuppa jatkaa työskentelyään pohjoisen luonnonlintumaastoissa. Sen haku on erinomaista ja jos maastossa riistaa on, se ei Tuupan kanssa jää löytymättä. Joskus Juha ehtii mukaan ylösajotilanteisiin ja joskus taas ei. Tuupan riistatyöskentelyjen tuloksena olemme kuitenkin päässet ruokapöydässä nauttimaan jänistä, sorsaa, riekkoa, pyytä ja lehtokurppaa. 

Minä puolestani odotan innolla pitkästä aikaa pentuetta kotiimme syntyväksi ja siitä itselleni alusta alkaen omaa koulutusprojektia. Olen ajatellut ryhdistäytyä.

FTAW Meulengrath Spectre "Flint"

Pentueen isäksi pohdintaprosessin jälkeen valikoitui tanskalainen FTAW Meulengrath Spectre "Flint". (FTAW - stands for 'Field Trial Award Winner'. So a dog that has won an award at a Field Trial e.g. Certificate of Merit (COM) or higher but not actually won the Trial). Sen löysin reilu vuosi sitten, kun Tuupan kasvattaja Maria Mullersdorf käytti urosta Tuupan äidin (Meryl Black Mohair) toiseen pentueeseen, johon hän on hyvin tyytyväinen. Katselin uroksen sukutaulun josta viehätyin. Tuuppaan yhdistettynä siinä ei neljässä sukupolvessa tule linjausta mihinkään koiraan. Viidennessä sukupolvessa kertauksia tulee, mutta katson niiden merkityksen niin kaukana sukutaulussa samantasoiseksi kuin sattuman. Ja jos niillä kertauksilla taas sittenkin on jotain vaikutusta, niin kertaukset tulevat hyviksi todettuihin jalostuskoiriin.

Kaikkein eniten uroksen valinnassa vaikuttaa Flintin työskentely riistatilanteissa, joka on nähtävissä viime vuoden Tanskan Spanielimestaruuden videoilla. Useita riistatilanteita, kuten sen tason kokeissa kuuluukin olla. Kaikissa niissä Flint säilyttää rauhallisen sekä järkevän työskentelytason ja viretilan. Linkki tuohon videoon löytyy "Pentuesuunnitelmia"-sivulta. Flint asuu Tanskan Jyllannissa, jonne on meiltä käsin hyvin pitkä ja hankalakin matka, mutta haaveena on silti saada se onnistumaan. 

Pentue syntyy ja kasvaa täällä meillä, mutta se rekisteröidään Sanna Toivola-Järvisen Hossing-kasvattajanimelle. Me haluamme pikkuhiljaa siirtyä sivuun koirankasvattajan vaativalta uralta, joka ei suurista unelmista ja tavoitteista huolimatta edennyt viittä pentuetta pidemmälle. Omaa, useampaan sukupolveen perustuvaa jalostuslinjaa, josta tunnistaisi jalostuksessa painottamamme ominaisuudet, emme tavoitteista huolimatta pystyneet luomaan. Se olisi vaatinut paljon isomman koiramäärän kanssa työskentelyä ja siihen ei meidän kapasiteettimme ole riittänyt. Lisäksi jalostuksesta on tullut luonteen ja terveyden vuoksi karsittua enemmän koiria kuin tällainen pieni mittakaava kestää.

Syksyn Hossing-jahtiviikonlopun loppuparaatissa tyytyväisiä ohjaajia koirineen: vasemmalta FI KVA, Derby 2022-voittaja ja Vuoden 2022 Metsästyscockeri ja Vuoden 2022 Tulokas Meryl Game Stopper "Masa", Hossing Supero "Kiirus" SPME AVO2 ja SPME-V AVO2 ja Meryl Game Player "Tuuppa". Linnuista toinen teeri kuuluu kuvan englanninspringerspanielille Finnhill Lady Hunter "Hilla"

Jatkamme aloittamiamme E-kirjaimeen asti kertyneitä aakkosia Hossing F-pentueena ja teemme molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä poimien kuitenkin voisilmän pullasta. Me hoidamme pentueen ja saamme nauttia pentueen kasvamisen seuraamisesta (toivottavasti kaikki sujuu hyvin). Sanna huolehtii "kennelin" verkostotyöstä ja yhteydenpidosta käyttiscockerin pennusta kiinnostuneisiin ihmisiin. Ja heitä on tänä päivänä paljon. Toivon mukaan Sanna saa työstään palkaksi hyvän Hossing-pentueen oman kasvatustyönsä aineistoksi.  Mutta kuten todettua, meillä on asetetun tavoitteen saavuttamiseen vielä monen monta suvantopaikkaa ylitettävänä.