Kasvattajan pentuarkea

Kasvattajan pentuarkea eletään astutuksesta pennun luovuttamiseen. Niistä viimeiset neljä viikkoa ovat antoisia kun saa seurata pentujen persoonien kehitystä. Juuri nyt meillä eletään sitä aikaa.

Pennuilla on yhteen makuuhuoneeseen tehty hieno aitaus.

Siellä ne viettävät käytännössä yöt sekä ne hetket, kun emme ole kotona. 

Fiksuina ne ovat oppineet, että perheen arjessa, muiden joukossa, on paljon mukavampaa. Välillä osaavat, että aitauksesta pääsee vain olemalla hiljaa ja fiksusti. Huutamalla ja aitaa tönimällä haluttuun kohteeseen ei pääse, ainoastaan olemalla hiljaa. Ovat oppineet sen pikkuhiljaa, mutta toistoja siihen tähän tarvittu.

Tissimaito on parasta edelleen ja sitä on tarjolla. Kiinteää ruokaakin on opeteltu, mutta se ei ole niin mieluista, kuin tämä. Kynnet on kaikilta leikattu kahteen kertaan. 

Mutku opettanut pennuille koirien monialaista viestintää, jolla pärjää elämässä hyvin.

Kolmikko nukkuu paljon, sillä päiviin sisältyy koko ajan uusia kokemuksia, vaikka pääsääntöisesti täällä sisällä temmeltävätkin. Ulkokuistilla ja pihallakin on käyty. Sen isommasta maailmasta niillä ei ole vielä mitään käsitystä. Paljon uusien kokemusten kartuttamista jää uusien perheiden varaan, kuten kuuluukin. Pentuja ei myöskään saa kuormittaa liikaa uusilla kokemuksilla. Aikaa elämän opetteluun on hyvin, askel kerrallaan ja uusi kokemus päivässä -tahdilla. 

Paljon saan kysymyksiä, joko oma valinta on tehty. Varmuudella ei, sillä pentujen henkiset ominaisuudet kehittyvät koko ajan ja niiden mukaan haluan valinnan pentujen hyväksi tehdä. Siten, että jokainen niistä saisi mahdollisimman hyvän ihmisparin. Mutta tässä tämän hetken kuvauksia tyypeistä.

Pennuilla on nyt mikrosirut ja viralliset nimet. Kutsumanimetkin on jokaisella olemassa, mutta lopullista jakoa ei vielä ole tehty. Yksi pojista jää meille, yksi lähtee Taimiojan Lauralle Porvooseen monialaiseksi harrastuskoiraksi ja yksi Rannikon Jarille Saloon metsästyskoiraksi. Kaikilla pentujen ihmisillä on aiempaa kokemusta käyttölinjaisista spanieleista ja tarvittaessa Hossing-verkosto hyödynnettävissä. 

Vetopojaksi ja Etukenoksi olemme kutsuneet ensimmäisenä syntynyttä poikaa, joka sananmukaisesti vedettiin tähän maailmaan. Kaksi seuraavaa syntyivät siis sektiolla. Foremost eli keulimmainen on sen nimi. Tämän tyypin tavaramerkkinä on aktiivisuus sekä vilkkaus. Rennolla otteella se tutustuu ja osallistuu kaikkeen. Kaikilla pennuilla on hyvä toiminnallinen rakenne, mutta tällä mielestäni paras. Kooltaan se on koko ajan ollut tasakokoisen kolmikon keskimmäinen. Väritykseltään Foremostin erottaa muista nopeimmin valkoisesta viirusta kuonon päällä.

Kolmikon isoin poika on Forward. Menee päättäväisesti ja rauhallisesti elämässä eteenpäin. Kun se huomaa jotain kiinnostavaa, se vain menee sinne. Forward tarkoittaa paitsi eteenpäin menemistä, myös rohkeaa ja innokasta. Tämä tulee ensimmäisenä avatusta ovesta häntä heiluen ulos ja tuli ensimmäisenä myös pentuaidan yli. Forward nukahtaa siihen paikkaan, missä väsy tulee. Kun jokin uusi esine talosta löytyy, se on ensimmäisenä tämän tyypin ylpeässä kanto-otteessa. Kun uusi ovi avautuu, Forward lähtee heti katsomaan, mitä sen takaa löytyy. Myös Forward on varustettu valkoisin merkein, mutta niitä on vähemmän kuin keulimmaisessa.

Pikipoika on ihan musta. Sen nimi on FiftySixty. Nimelle ei ole muuta järkevää selitystä kuin se, että tuo Matti Nykäsen legendaarinen lausahdus on vain niin kiva. Ehkä se kuvaa myös tätä valintatilannetta - periaatteessa aivan sama kuka niistä mihinkin perheeseen elämänsä suuntaa. Tämä on kuitenkin pentueen selvä älykkö, joka touhuaa usein yksin ja siksi löytyykin jostain katsomassa asioita ja tilanteita. Selvästi niitä pohtien.  Se viihtyy myös eniten sylissä. Pikipoika kulkee jonossa pääsääntöisesti kolmantena. 

Pennut ovat siis hyvin tasalaatuisia pienin vivahde-eroin. Erilaisia esineitä ne kantavat kaikki mielellään, liikkuvat sujuvasti erilaisilla alustoilla ja suhtautuvat uusiin ääniin rohkeasti. Meillä mm Hornet-lentoja menee tästä yli usein. Sirutuksen yhteydessä tehdyssä eläinlääkärin tarkastuksessa ne olivat terveitä ja hyväkuntoisia.

Me olemme nauttineet koiranpentujen elämästä monella tavoin ja 22.4. lähtevät etelän pojat uusiin koteihinsa. 

Edellinen pentue täytti eilen 12 vuotta. Kuudesta pennusta omistajien ilona on vielä kolme: Salli, Aatu ja alla olevassa kuvassa viime viikolla kuvattu Musti. Onnittelut ja kiitokset niiden elämän ihmisille. Olette kaikki tärkeitä.