Kaikki valmiina seuraavaan vaiheeseen

Tuupan tiineys on nyt kestänyt 8 viikkoa. Vielä yksi viikko laskennallisesti jäljellä. Jänniä hetkiä ja olemme täällä täydessä valmiudessa pentujen saapumisen suhteen. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, toivottavasti sama tilanne jatkuu myös tästä eteenpäin.


Kävelylenkillä tuulisella merenjäällä

Tämä käyttiscockeripentue, kuten kaksi muutakin tälle keväälle syntyvää, rekisteröidään Hossing-kasvattajanimelle. Ei, meistä kukaan ei tee bisnestä eikä tavoitteena ole mitään muutakaan arkielämää ihmeellisempää. Haluamme vain hyödyntää Sannan aktiivisuutta ja tehokkuutta. Näin toimien syntyvät pennut omistajineen pääsevät mukaan aktiiviseen harrastajapiiriin. Ja me kaikki narttujen omistajat saamme turvan siitä, että pennunomistajat Sannan aktiivisen valistamisen myötä tietävät, että näiden kanssa pitää tehdä hommia. Samalla myös yhdistämme voimamme yhteisten koulutustapahtumien - pienten ja suurten -suhteen.  Sanna puolestaan saa nauttia meidän työpanoksestamme pentueiden ja niiden emien hoidossa.


Tuuppa makoilemassa tyytyväisenä ja rauhallisena ulkoilulenkin jälkeen omassa kodissaan tutun lauantai-iltapäivän teemassa

Olen tässä aikani kuluksi selaillut läpi kirjoittamiani kahta kirjaa. Pohtinut, olisiko niihin syytä tehdä päivityksiä? Lopputuloksena olen päätynyt siihen, että en siihen ryhdy. Jos jotain teen, niin tuohon tuoreempaan "Tartu hetkeen - yhden käyttövalion tarina" teen teknisiä päivityksiä valokuvien sijainnin ja värillisyyden suhteen. Niiden kanssa tapahtui oma tekninen kämmi, joka itseäni aina joskus harmittaa. 

Ensimmäisessä kirjassani "Kohti tavoitetta - spanielin pennusta metsästyskoiraksi" kirjoitan vieteistä ja johtajuudesta, jotka uusimmissa "tutkimuksissa" on termeinä nimetty vanhoiksi ja paikkansa pitämättömiksi. Silti sillä tasolla, kuin kirjassani niistä kirjoitan, ne pitävät minulle edelleen paikkansa. Kirjan sisältö pohjautuu sataprosenttisesti omiin kokemuksiini ja hyviksi kokemiini termeihin. Niiden tuloksena olen saanut omistaa ja rakentaa monta hienoa koiraa, joiden kanssa ei ole ollut arkista elämää häiritseviä haasteita. Myös niin monelta taholta olen aina saanut positiivista palautetta koirieni tyytyväisestä ja rennosta olemuksesta, että luotan niidenkin hyvinvoinnin olleen näitä oppeja noudattaen myös ulkopuolisen silmin kohdallaan. Sen kokemuksen haluan mielelläni jakaa muillekin. Parhaiten sen teen noiden kirjojen kautta.

Tämän kevään Hossing-jalostuskoiria kanalintujahdin päätösparaatissa. Vasemmalla Masa (FI KVA Meryl Game Stopper), keskellä Kiirus (Hossing Supero) ja oikealla Tuuppa (Meryl Game Player)

Kirjoitin "tutkimukset" lainausmerkkeihin ihan tietoisesti. En ole missään nimessä tutkimuksia vastaan. Seuraan niitä itsekin aktiivisesti. Silti ei tutkimuksilla eikä niiden tuloksillakaan koiria kouluteta. Tutkimusympäristössä voidaan  toki tiettyjä lainalaisuuksia ja käyttäytymisiä todentaa, mutta käytännön tasolla on ihminen hyvin merkittävässä roolissa. Enkä tarkoita tällä sitä, että ihmisen rooli olisi merkittävin koulutus- ja koetulosten selittävä tekijä. Vaan sitä, miten ihminen eri tilanteita koiran kanssa viestiessä hanskaa ja ohjaa haluamaansa suuntaan. Siinä on jokainen koirakko ja jokainen tilanne oma tarinansa. 

Olin pitkästä aikaa kuuntelemassa Maataloustieteen Päivien tutkimustuloksia Viikissä. Erityiskiinnostuksen kohteenani tällä kertaa olivat mm. uusimmat nautojen käyttäytymistutkimustulokset. Yksi tutkimus tehtiin täällä pohjoisella Ruukin koeasemalla (Käyttäytymisen laadullinen arviointi loppukasvatettavien sonnien luonteen mittaamisessa). Sen tulosten pohdinnassa käyttäytymisen laadullisen arvioimisen (qualitative behaviour assessment QBA), hoksattiin, että ihmisten tulkinnoissa on merkittäviä eroja. QBA perustuu ajatukseen, että ihminen osaa tulkita eläimen tunnetiloja sen ilmeiden, eleiden ja kehonkielen eli ns. karjasilmän perusteella. Tämänkin tutkimuksen käytännön haasteeksi nousi se, että käyttäytymisen asiantuntijoihin kuuluvat valikoidut ihmisetkin arvioivat saman eläimen saman, samassa tilanteessa tekemän käyttäytymisen eri tavoin. 


En tiedä, pohtivatko nämä eläimet yhtä paljon meidän tekemisiämme kuin me niiden? Vai vetävätkö ihan vaan fiiliksellä, sitä mukaa kuin tilanteita eteen tulee. Kuvassa Tuuppa viimeisen tiineysviikkonsa fiiliksissä. Mahtaneeko tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi?

Kommentit