Tuupan astutuksesta tuli eilen 5 viikkoa. Eli se mahdollinen tiineys on nyt yli puolen välin. Meidän lisäksemme moni muukin odottaa jännityksellä ja kiinnostuneena, saadaanko pentuja. Iloksemme odottajissa on tuttuja ja kokeneita käyttiscockeriharrastajia, joille hyvillä mielin pennun luovuttaisi. Puhumattakaan uusistakin tuttavuuksista Mutta mitään ei voi vielä luvata kenellekään. On vain jatkettava jännittävää odotusta.
Ulkoiltu on leppoisaan tahtiin ja yli 15 asteen pakkasissa on vedetty JumppaPompat molemmille päälle. Ultrassa en ole käyttänyt. Säästän sen ajan ja rahan toiseen Herpes-rokotukseen n viikko ennen synnytystä. Mielestäni Tuuppa on selkeästi kantava. Sen olemus on muuttunut hyvin rauhalliseksi ja kolmen viikon kuluttua astutuksesta sen ruokahalu meni jokseenkin olemattomaksi, mutta se on nyt pikkuhiljaa palautunut normaalille tasolle. Myös vatsan seutu on pyöristynyt kivasti ja se kasvaa koko ajan suuremmaksi.
Tuuppa elää leppoisaa elämää tässä meidän kahden aikuisen rauhallisessa talossa Mutkun kanssa. Ruokintaa ei ole muutettu mihinkään aiemmasta, sillä jo lähtökohtaisesti nämä syövät yli 1,8 MJ/100g energiaa,30% valkuaista, 25% rasvaa ja 1,7% kalsiumia sisältävää kuivamuonaa. Siihen lisätään ihmislaatuista lihaa ja kalaa päivittäin, sen mukaan mitä itsekin ko päivänä syömme. Aamupalaksi saavat aina pienen määrän BestIn koiraneinestuotteita. Viikkojen edetessä ruoan määrää lisätään sitä mukaa, kuin Tuuppa tarvitsee ja syö.
Tuupan käytöksen muutoksessa hupaisaa on tämä isojen risujen ja kepakoiden kantaminen lenkeiltä kotiin. Aiemmin se on ollut mahdottoman kiinnostunut riistan etsimisestä ja niiden jälkien (joita ihminenkin pystyy hangelta havaitsemaan) seuraaminen. Nyt kiinnostus niihin on selvästi pienempää.. Mutta nämä risut ja kepakot - niitä se maastosta kerää ja haluaa kantaa mukanaan. Pesän rakentamisen tarvetta ihan selvästi - vai mitä?
Seuraillaan yhdessä projektin etenemistä - kiva kun kiinnostuit lukemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti