Saas nähdä

 

Kesän on sujunut leppoisasti. Koirien kanssa maastolenkeillä tulee pohdittua monenlaisia asioita. 

Käyttölinjaisen cockerin suosio ja pentukysyntä on tällä hetkellä suuri. Erityisesti agilityharrastajat näitä haluavat ja kuten aina, kysyntä luo myös tarjonnan. Merikttävä osa Suomeen tuoduista käyttölinjaisista cockereista on tuotu agilitykäyttöön ulkomaisilta agilitykasvattajilta. Sukutaulultaan nuo tuonnit ovat ainakin vielä toisesta sukupolvesta alkaen samoja brittien päälinjoja. Mutta saas nähdä  kuinka monta koirasukupolvea menee, että alamme puhumaan käyttölinjaisista cockereista jakaantuneena agilitylinjaan tai metsästyslinjaan? Ja millaisista ominaisuuspainotuksista silloin jalostuksessa puhumme?

Meille tärkeitä vaalittavat ja jalostuksessa huomioitavat asiat näiden kanssa painottuvat erityisesti metsästykseen. Pohjoisissa maastoissa luonnonlintua metsästettäessä koiran tärkein ominaisuus on riistan etsiminen. Se tarkoittaa tehokasta ja sinnikästä hakua, jossa koira käyttää hajuaistiaan tehokkaasti eikä henkisesti kyllästy ns. tyhjän maaston hakuun. Niissä tilanteissa tarvitaan koiran Taisteluhalua ja Toimintakykyä, joita Luonnetestissä arvioidaan. Fyysinen kestävyys puolestaan on ympäristötekijöiden kautta hankittava ja ylläpidettävä ominaisuus.

Eteläisemmässä Suomessa käyttölinjaisia cockereita käytetään paljon ns. kartanojahdeissa, joissa lintujen lukumäärä ja sen myötä hajumaailma on ihan toinen. Niissä työskentely-ympäristöissä koiran koulutuksella on suurempi merkitys, jotta se pysyy työskentelyn aikana ohjaajansa hallinnassa.  Aina muutaman kerran jahtikauden aikana olemme koirillamme myös noissa etelän riistarikkaammissa maastoissa koiriemme kanssa käyneet. Lähes joka kerta ne ovat toiminnallaan meidät positiivisesti yllättäneet. Tulevana syksynä on tarkoituksena suunnata myös eteläisemmän Suomen metsästyskokeisiin.

Mutkun fysiikka ja tekemisen halu ovat pysyneet hyvinä. D-lonkat ovat sen heikko kohta ja ne tiedostaen on aktiivisella ja monipuolisella liikunnalla vahvistettu kropan muita osia. Käytiin kahden hierontakerran setti tällä kertaa Kokkosen Riikalla (Koirapalvelu Kannattava) eikä suurempia huolia löytynyt. Luonnollisesti etuosa tässä tilanteessa ottaa isomman roolin koiran liikkeessä, mutta jumikohdat sieltä saatiin availtua. Mutku on aina valmiina paikkaamaan Tuupan treenien epäonnistumiset ohjauksissa ja triplamarkkeerauksissa, kuten ylläolevassa kuvassakin tapahtuu. Ja toki se suorittaa myös puhtaasti sille itselleen suunnattuja treenejä.

Mutkun vasemmasta silmästä leikattiin siinä kasvanut mystinen kasvain pois. Leikkauksen teki silmiin erikoistunut eläinlääkäri Kaisa Wickström Eläinlääkäriasema kamusta. Kasvain on pysynyt poissa ja leikkaushaava parantunut hyvin. Ainoastaan jonkin verran rähmiväiseksi tuo vasen silmä operaatiosta tuli, mutta sen kanssa pärjätään. Samassa rauhoituksessa Mutkulta poistettiin myös mystisesti katkennut vasen alaetuhammas, joka alakuvassa näkyy mystisenä "mustana aukkona". Hammas ei ennen eikä jälkeen poiston ole Mutkua millään lailla haitannut.

Kesäloman aikana on touhuiltu pääasiassa kotimaisemissa. Yksi reissu käytiin vaunun kanssa kahdessa yöpymispaikassa (Kattivankkuri Vuokatti ja Järvisydän Rantasalmi). Molemmat valittiin hyviksi mainittujen ulkoilureittien vuoksi. Ja hyviä ne olivatkin ja toivat sopivasti vaihtelua hihnan molempien päiden päivittäiseen lenkkeilyyn. Ilman koiria käytiin nauttimassa Järvisydämen kylpylästä ja ravintolasta sekä illallisristeily Saimaan Linnansaaressa. Ajomatkan aikana pysähdyttiin munkkikahville Valamon Luostariin.

Vaunuilu näiden kanssa on mukavaa. Niin leppoisia ja hyväkäytöksisiä karavaanikavereita kaikissa tilanteissa ovat. Tuuppakin on oppinut koiriemme perinteisen tavan, että vaunusta saa poistua ainoastaan luvalla. Rauhallisesti sekin seuraili ympäristön monenlaisia tapahtumia.

Koirille jonkinasteista rasitusta toi hihnassa tapahtuva ulkoilu. Vapaana ihmisen läheisyydessä kun ovat tottuneet maastoissa liikkumaan. Näissä kohdepaikoissamme oli sen verran paljon ihmisiä maastoissakin, joten irti ei viitsinyt pitää.

Meitä ihmisiä eniten kummastutti punkkien määrä. Mitään punkkisysteemiä meillä ei harrasteta, kun hirvittää jotenkin niiden toimivien myrkkyjen määrä koiriin laitettuina. Keväisin olen täällä kotiseudulla niistä ne muutamat omin käsin postanut ja kesän aikana ihan jokunen satunnainen ollut. Nyt reissun aikana ja sen jälkeen vielä kotonakin niitä poimittiin koirista pois aikamoinen määrä. Saas nähdä, pitääkö omaa kantaa punkkitorjunta-aineisiin vielä vaihtaa? Ainakin tällä hetkellä tilanne on palautunut normaaliksi.

Viime syksyn sienisato on koko lailla syöty loppuun. Kuvassa yksi asuntovaunulounas lenkin jälkeen mikrossa lämmitettynä. Suppilovahvero-lihamakaronilaatikko ja valkoviiniä. Maastosta on ensimmäiset sienet jo poimittuina. Saa nähdä, millainen sienisato tälle syksylle valmistuu. Ainakin sää on ollut sille suosiollinen.

Jatketaan pohdintoja. Lenkeillä meillä on aina mukana vähintään kaksi tennispalloa taskussa. Niitä katoaa milloin mitenkin ulkoilumaastoihin ja koirat ovat joka kerta yhtä iloisia niitä löytäessään. Tehtävät vahvistavat luontaista hakutyöskentelyä maavainuiseksi, pusikoihin tunkeutuviksi ja ihmisen sivulle levittyväksi, joka omalta osaltaan pitää niitä lähellä ihmistä. Jostain syystä palloja löytyy enemmän ns haulikon kantaman sisä- kuin ulkopuolelta. Syksyn edetessä koirat saavat vaihtaa tennispallot metsästettävän riistan etsintään. Samalla kun ihmiset vaihtavat käsiinsä haulikon. Saas nähdä mitä tänä syksynä saadaan aikaiseksi.