Tämän blogin otsikoksi olisin laittanut "Se on siinä" ellen olisi sitä pari postausta aiemmin jo käyttänyt. Syksyn kanalintujahtiin on saatu oikein mukavasti luparesursseja. Molemmat olemme saaneet myös vuosilomat niihin hyvin säästettyä, Se on sitten enää toteutusta vaille valmis.
Mitään ei silti uskalla etukäteen iloita eikä murehtia. Koronan ja viime syksyn epäonnisten tapahtumien jäljiltä on saatu taito ja nöyryys elää hetki kerrallaan. Koska kaikki voi viime hetkellä muuttua ihan toiseksi kuin oli suunnitellut. Kanalinnustuskamppeita on kuitenkin koottu valmiiksi ensi lauantaita varten.
Samalla kahluukamppeet laitettiin tältä syksyltä kaappiin. Aloituksessa käytiin pari tuntia passissa koirien kanssa istumassa, mutta helteisessä säässä sopivia tilanteita ei meille tullut. Kuitenkin tuo perinteinen metsästyskauden startti tulee aina käytyä kokemassa. Kyyhkyllä ei olla käyty lainkaan.
30.8. vesityökokeeseen Lumijoelle Tuuppa sai kaksi starttikaveria, joten pääsimme kokeen järjestämään. Tuomarimme Jonas Kaarlenkasken kanssa jännättiin ihan viime hetkille saakka pysyykö koepaikka sääntöjen mukaisena suorituspaikkana. No ei pysynyt kun vesi laski alas ja vaadittava vähintään 20 metrin uintimatka oli vaarassa. Ja toisekseen Selkämatalan koepaikka on suosittua vesilinnustusaluetta, jonne menevä tiekin oli rankkojen vesisateiden ja kovan kulkemisen jälkeen mennyt surkeaan kuntoon.
Vaihdoimme Sannanlahteen jossa olimme edellisellä viikolla Juhan kanssa toimitsijoina seisojien vesityökokeessa. Päädyimme vaihtamaan sen meidänkin kokeen suorituspaikaksi. Vesi laski sielläkin alas. Sen myötä vedessä oleva kasvillisuus teki uintimatkaan fyysistä vastetta koiran etenemiseen. Koiran mentyä veteen siihen jäi koiran jäljiltä ihan vana. Kaikki koirat suoriutuivat itse uintiosuudesta hyvin, mutta Tuuppa oli niistä ainoa, joka muisti myös siihen liittyvän tehtävän loppuun saakka,
Näillä näkymin tämä jää Tuupan ainoaksi viralliseksi kokeeksi tälle syksylle. Olen silti edelleen sitä mieltä, että "never say never" mutta yhden koekauden tauko on ihan paikallaan. Onhan sitä tauotta jatkettu Jokun ensimmäisestä SPME-startista lähtien. Ja se tapahtui v2005. Annamme myös Tuupan kasvaa sekä henkisesti että fyysisesti niihin raameihin jotka sillä näyttää syntymälahjana olevan.
Sen ainoan kahluulenkin sorsakaislikossa Juha kävi kahdestaan Tuupan kanssa, Tulivat sieltä takaisin yhden tavin ja yhden heinäsorsan kanssa. Tavin koira oli bongannut haavakkona kaislikosta ja seuraillut ihmeissään sen sukeltelua. Juhan rohkaisusta se oli lopulta onnistunut nappaamaan linnun suuhunsa ja saanut hyvän, ikäiselleen juuri sopivan ja hallitun kokemuksen haavakkotyöstä. Seuraava tapahtuma oli parin etenemisen tuloksena tapahtunut heinäsorsan nousu kaislikosta, jonka Juha pääsi pudottamaan etumaastoon. Sen nouto oli onnistunut nuoren koiran kokemustasolla ja ohjaajan antamalla tuella erinomaisesti. Tyytyväisiä olivat molemmat.
Me Mutkun kanssa ei lähdetty sorsakaislikkoon vaan nautittiin syysillasta sienimetsässä. Mutku nautti silminnähden metsän tuoksuista ja teki touhutessaan hienot ylösajot lehtokurpalle ja teerelle. Sieniä saatiin kivasti sienisalaattiin, joka oli hyvää sorsalintujen rintafileiden ja pippurikastikkeen kera.
Mutkun käytin koirahieroja Tiia Riikolan käsittelyssä Oulun Sportdogs Centerissä. Tiialta saatiin kehut koiran erinomaisesta ja tasapainoisesta fyysisestä kunnosta. Eivät haittaa D-lonkat tämän koiran käyttöä metsästyksessä.
1.9. meidät pyydettiin koirinemme etsimään fasaaneja puitujen lähipeltojen maastoihin nuorille innokkaille metsästäjille, joilla ei ole ylösajavaa koiraa itsellään käytössä. Siihen hommaan lähdimme mielellämme. Hyviä tilanteita puhtaasti luonnon fasaaneilla saatiin molempien koirien suorittamina ja pojat pääsivät mukavasti myös ampumatilanteisiin. Tuloksena yksi fasaani ihan reppuun saakka. Kiva oli nähdä nuorten innostus ja lupasimme toistaa saman uudelleen. Hyvää treeniä saatiin tuleville jahtipäiville ja tositoimille.
Kommentit
Lähetä kommentti