Hossing-tiimin yhteinen viikonloppu, jossa kouluttajana osalle meistä aiemmin tuttu Darren Skidmore Britanniasta. Mahtavaa tavata ystäviä pitkästä aikaa. Ihan livenä. Kaiken kruunuksi saimme kelinkin kohdilleen ja mukava kesäinen harrastusviikonloppu oli todellisuutta.
Good Old Darren - tuli ja pisti meitä taas ruotuun ja järjestykseen. Ei selityksiä ja teorioita vaan tekemistä ja tuloksia. Darreniin voit haluetssasi tutustua täällä Aiemmista tapaamisistani hänen kanssaan voit halutessasi vilkaista näistä blogilinkeistä vuonna 2013 Joroisilla ja 2014 Joroisilla ja vuonna 2015 Kiimingissä Vuonna 2017 kävimme Juhan kanssa Skotlannin lomareissumme yhteydessä puolestaan tapaamassa Darrenia paikan päällä sekä tutustumasa brittiläiseen kaniininmetsästykseen cockereilla. Hieno päivä oli sekin ja sen blogijutun löydät halutessasi täältä
Ehdottomasti paras, suositeltavin ja tuloksekkain tapa on kouluttaa koiria positiivisella vahvistamisella. Kun työstetään metsästyskoiria, jotka halutulla tasolla työskennellessään toimivat korkeassa viretilassa ja suurella tempolla, tarvitaan tekemisen rajaamiseksi joskus myös positiivisia heikenteitä.
Jossain kohtaa koulutusta on reilua kertoa koiralle myös, missä se tekee väärin. Jatkuvasti erilaisia vaihtoehtoja tarjoava ja palkkausta odottava koira ymmärrettävästi stressaantuu. Korkeassa viretilassa makupalat ja lelut eivät toimi enää koiran palkkiona, vaan tarvitaan hevimpää settiä. Jos yhteys ohjaajaan turhauman kautta katkeaa, koira alkaa tehdä omia ratkaisujaan. Kun koulutusvaiheessa edetään kohti oikeita riistatilanteita ja niissä vaadittavia osaamisia, vauhti ja tempo kiihtyvät. Jos ohjaajasta tulee koiralle ikävä jarru, se alkaa luottaa aiempaa enemmän omaan tekemiseensä ja silloin ihmiset alkavat puhua virheestä. Koira on nähnyt ja näkee tilanteen toisin.
Darren toimi erinomaisena tulkkina koiran ja ohjaajan välillä. Tässä Junnun (Hossing Saluto) ilmeen kertomana, mitä se piti Darrenin sille pitämästä treenistä. Junnun annettiin hakea peitteistä, riistanhajuista maastoa koko sydämensä ja kroppansa kyllyydestä. Ja miten hienosti se sen tekikään. Kun koiran vauhti kiihtyi, alkoi ohjaajan vauhti virheiden sekä koiran käsistä karkaamisen pelossa hiipua ja lopulta Junnu valui vauhtinsa hurmassa läpi ohjaajan pillimerkeistä. Kunnes Darren puuttui tilanteeseen, nappasi koiran kiinni ja sanoi sille selkeällä englannin kielellä "Listen!"
Sen jälkeen hakutyöskentely jatkui siten, että Junnu haki, Kirsi ohjasi ja Darren pillitti koiralle käännökset. Taas yhdestä koira meni läpi ja taas sama palaute, jossa koiralle kerrottiin, että sen on toteltava pillimerkkiä. Kun työskentely jatkui, koira sai oikein suoritetusta pillimerkistä palautteen "Good" sekä luvan jatkaa työskentelyä. Ja se sai tehdä sitä kauan - sitähän koira halusi ja koki palkkana oikein tekemisestä. Koiran työskentely selkeästi parani, tekeminen rauhouttui sekä selkeytyi.
Junnua ei haitannut lainkaan englanninkielellä annetut käskyt. Eikä myöskään se, että Darren omi sen itselleen ja teki koiran kanssa erilaisia noutoja tuonne peitteiseen pöheikköön, jossa Junnu joutui tekemään töitä kunnolla - ohjaajan ja meidän katsoessa tekemistä etäisyyden päästä. Darrenin antama lupa noutoon "Get on" oli Junnulle selkeä toimintaohje suorittamiseen. Jälleen kerran muistutus meille ihmisille siitä, että ne sanalliset käskyt tai vihjesanat ovat meitä ihmisiä varten. Koirat lukevat pääosin silmiämme ja kehoamme.
Kun Junnun asetukset oli saatu palautettua ja säädettyä kohdilleen, ne viimeisteltiin vielä koiran oman ohjaajan kanssa. Tässä kohtaa ohjeena oli "Ei liikaa kontrollia, vaan koiran on annettava tehdä oma osuutensa, mutta vaadittava myös että ne käskyt mitä sitten annetaan, on toteltava heti". Tekemisen määrän pitää myös olla "aikuisen miehen" tasolla, ei enää pikkupoikien hiekkalaatikkoleikkejä. Molemmat lupasivat parantaa tekemistään ja suorittivat jo seuraavana päivänä paremmalla tasolla.
Hieno oli Junnun sunnuntaina suorittama todella pitkä muistinouto, jonka se teki n 150 metrin päähän - tieltä puskan läpi polkua pitkin peltoautotien yli pellolle ja takaisin. Muistitehtävään se lähetettiin pienen koko porukan yhteisen keskusteluhetken jälkeen jolloin itsekin ajattelin, että eihän se voi millään enää muistaa sitä hakutreenin yhteydessä heitettyä damia! Jänniä hetkiä elimme kun Junnu Kirsin toimesta lähetettiin matkaan. Ja damin kanssa Junnu sieltä intoa puhkuen Kirsin luokse vauhdilla palasi! Koiran ilmeestä huokui rakkautta ja rauhaa - siihen olemukseen koulutuksella tähdätään.
Tässä siis kuvaava setti yhden koirakon työstöstä. Jokainen meistä sai samanlaista yksilöllistä ohjausta koiran ja ohjaajan tason mukaisesti. Tai ei oikeastaan sen mukaisesti, vaan jokainen työstettiin seuraavalle vaatimustasolle, sillä siitähän ihmisten ja koirien treenaamisessa kyse onkin. Nykyistä tekemistä kehumalla ja tekemällä ei tule oivalluksia ja edistymisiä.
No vanhaan tuttuun Darren-tapaan saimme palautetta tyyliin "Good Grief what are you doing" "Fucking this and that" ja uusi nimike oli "Fucking penguin" Eli sitä saatiin mitä tilattiin!. Minäkin sain palautetta. Mutkun kanssa siitä, että olen saanut vietyä Mutkun sille suoritustasolle, missä se suorittaa. Markkeeraukset menivät taas ihan poskelleen, mutta ohjattuna ne saatiin päätymään luovutukseen saakka. Tuupan kanssa sain taas ylistäviä kehuja koirasta, mutta palauteta siitä, että eihän se osaa edes pysäytysmerkkiä. Olisi kuulemma voittanut Darrenin sunnuntaille järjestämän loppuskaban jos olisi pysähtynyt pilliin sillä tasolla, missä sen tulisi tuossa vaiheessa olla. Eli "nobody is perfect" eikä laakereille saa jäädä lepäämään.
Hyvässä porukassa illan vietto on ihan parasta ja kuten mainittua sää oli todella täydellinen tähän. Koirat eivät touhuillaan meitä häirinneet vaan olivat jokaikinen väsyneinä ansaitusti lepäämässä. Ihan jokainen koira ja ohjaaja käytiin huolella läpi. Ja oppia tuli suuri määrä. Illalla tietty vielä kuulumiset ja kaikki muu small talk joka kuuluu kunnon After Trainigiin.
Masan (Meryl Game Stopper) ja Tuupan tunnistaa kyllä hyvin pentuesisaruksiksi.
Masa teki hienoa työtä ja Mika myös. Darren nosti suorituksen vaatimustasoa korkeammallekin, mutta se ei haitannut. Hyvin säätyi Masan haku sille etäisyydelle, minne se haluttiinkin. Tästäkin tulee hieno metsästyskoira Mikalle.
Välillä käveltiin porukalla rantaan viilentämään ja uittamaan koiria. Harmillisesti se oli vain avovettä, joten koirien työskentelyä kehittäviä vesityöskentelytreenejä ei tällä kertaa tehty. Avovesinoudot ovat näille jo niin tuttuja ettei niitä tarvitse työstää vilvoittelukäyttöä pidemmälle. Eli takaisin puskahommin.
Lintusen Anjalle ja Jimille (Hunter's Guild Guts And Gold) metsästys toimii kakkoslajina. Ykkösenä heillä on agility. Se ei treenaamista ja tekemistä haittaa. Jimi oli valmis viemään Anjan maastotyöskentelyn riemuihin. Jimin ote työskentelyyn oli nöyrää ja kohteliasta eikä yksikään Anjan antama signaali jäänyt noudattamatta. Hyvät metsästyskoevalmiudet on Jimilläkin - ei muuta kuin kohti kovempia haasteita tämäkin koira.
Team Hossing kiittää Sannaa viikonlopun organisoinnista. Olemme valmiita luvattuun vastapalvelukseen ja odotamme innolla seuraavia yhteisiä tapaamisiamme.
Kommentit
Lähetä kommentti