Meryl Black Dove "Muu" jätti tassunjälkiä sydämiin

Iäkkäiden koirien kanssa eletään nautinnollisia hetkiä, kun ne ovat vakiintuneet omiksi persooniksi. Ne tuntuvat monessa tilanteessa ihmistä viisaammilta ja katseellaan katsovat syvälle sieluihimme. Poistuessaan ajasta ikuisuuteen ne vievät paljon mukanaan - jättäen mittavasti myös muistoja.

kuva Mikko Alakojola

Ylläoleva kuva on otettu syyskuussa 2021 Muun ollessa 12,5-vuotias. Hyväkuntoinen, iäkäs koira joka oli perheemme "Aira Samulin" ilollaan ja fyysisestikin letkeällä olemuksellaan viimeisiin viikkoihin saakka. Todennäköisin syin vanhalla iällä saadun sydämen läppävian seurauksena tullut aivojen verenkiertohäiriö aiheutti tasapainohäiriöitä. Ne saivat Muun kaatuilemaan ja kompuroimaan hämillään, joten viimeisen palveluksen aika hyvälle ystävälle tuli ajankohtaiseksi. Niin vaikea kuin se päätös jälleen meille ihmisille olikin. Näin jälkikäteen pohdittuna keskiviikko 27.4.2022 oli oikea ja hieno hetki saatella Muu tutussa kodissa viimeiselle matkalleen. Hieno, ja meille niin paljon antanut perheenjäsen oli sen ansainnut. Me ihmiset selviämme kyllä aikanaan surustamme, mutta kokemuksesta tiedämme, että ikävä tulee olemaan aina.

Muu oli alusta alkaen Juhan koira. Ja nimenomaan niin, että koira teki valinnan. Tuohon kahden yksilön katseen väliin ei tuossa hetkessä eikä koskaan sen jälkeen ketään muuta sopinut. Huomasin aika ajoin olevani jopa mustasukkainen koiralle.

                                                            kuva Mikko Alakojola

Muu oli luonteeltaan reipas ja aktiivinen, joissakin tilanteissa "hikipinko". Toistoja se kesti niin treeni- kuin osaamisvaiheessa valtavasti. Jos se huomasi, ettei sen tekeminen miellyttänyt ihmistä, se halusi tehdä uudestaan. Muu oli helppo koulutettava. Kun ihminen löysi oikean kanavan ja yhteisen kielen viestin perille saamiseen, Muu suoriutui tehtävistään ongelmitta. 

Perheen koiralaumassa se oli arvostettu ja kunnioitettu jäsen, jonka ei tarvinnut tehdä asemansa saavuttamiseksi muuta kuin olla kotioloissa oma tyyni itsensä. Toisista, oman lauman ulkopuolisista koirista se ei ihmeemmin välittänyt, mutta oli niitä kohtaan ystävällinen jos ne halusivat tehdä lähempää tuttavuutta. 

Muu polveutuu ns kuumista brittisuvuista. Muun kanssa saatujen kokemusten pohjalta olemme niistä oppineet pitämään ja arvostamaan. Niin upea työmoraali, jos nyt koirasta niin voi sanoa, mutta teen sen kuitenkin. 


 

Parhaimmillaan Muu oli luonnonriistan metsästyksessä. Kun se treenien ja jahtireissujen myötä hoksasi, mistä oli kyse ja mikä tavoitteena, siitä kasvoi jo varhaisessa vaiheessa erinomainen metsästyskoira suomalaiseen metsästykseen. Käyttövalion arvoon tarvittavat koetulokset se sai kokoon kahden vuoden iässä voittaen vuoden 2010 CockeriDerbyn kokeen historian ensimmäisellä VOI 1 tuloksella.



Muun kanssa Juha toi jahtireissulta kotiin kaikkea luonnonriistaa. Laskeskelin, että niitä tuli kaikkia lajeja. Muun hienojen ja ajoittain vaativien riistatöiden tuloksena tuloksena perheen riistaruokapöytään saatiin kolme ukkometsoa, useampia teeriä, riekkoja ja pyitä. Sorsalintuja vähemmän koska itse emme kovin innokkaita sorsalinnun pyytäjiä ole. Onnistuneiden riistatöiden lisäksi Juha ja Muu kulkivat maastossa monen monta riistatonta ja epäonnistunuttakin päivää, mutta ne eivät koskaan näkyneet koiran halussa lähteä uuteen yritykseen. 


Cockerspanieli ei ole tunnetuin koira riekon pyynnissä, mutta me olemme ne kokeneet siinä hyviksi ja meille sopiviksi. Varsinkin Muu oli siinäkin metsästysmuodossa omaa luokkaansa ja tyttärensä Miksi kasvoi samalle tasolle. Postauksen loppuun laitetuista linkeistä pääsee halutessaan fiilistelemään muutamaa antoisaa reissuamme.

kuva Mikko Alakojola

Muu jätti vain yhden pentueen, suunnitellun yhdistelmän oman uroksemme FI K&JVA Meryl Kick-Off kanssa . Kohtutulehdus kariutti haaveemme useammasta. Ylläolevassa kuvassa on pala omaa historiaamme käyttölinjaisten cockereiden parissa. Vasemmalla Joku, vierellään Miksi (FI K&JVA Fieldlan Elovena Cockerimestari v2015) ja Ahto (FI JVA, SPME AVO2) ja Muu.Kaiholla, ilolla ja ylpeydellä muistelemme niistä jokaista.

Muun emälinja on varsinkin emänemänsä Ft Ch Timsgarry Kellyn jättämien jälkeläisten suhteen merkittävä. Meillä se saa onneksemme jatkoa muun tyttären Sallin FI KVA Fieldlan Eagerin kautta. Vielä emme voi tietää, kuinka hyvästä jalostuskoirasta Muun tapauksessa on kyse, mutta ainakin alku on lupaava. 

Toivomme tähän astisen jälkeläisten hyvän koemenestyksen lisäksi myös onnea, jotta saisimme selville, kuinka hyvin Muu Sallin ja Sallin jälkeläisten kautta ominaisuuksiaan eteenpäin periyttää. Ja meille Sannan kanssa asiantuntemusta sopivien yhdistelmien löytämiseksi, jotta se olisi mahdollista. Parhaimpia koiria ei valitettavasti pysty monistamaan, vaikka niin haluaisikin. Olemme kiitollisia, että olemme sellaisia päässeet jo nyt kokemaan. 



Kuvassa Muu itse on äärimmäisenä oikealla ja osa sen jättämästä geneettisestä perinnöstä. Vierellään tytär Miksi (FI K&JVA Fieldlan Elovena, Cockerimestari v2015), tyttärentytär Mutku (FI KVA Hossing Carus Derbyvoittaja v2020), tyttärenpoika Ookke (Hossing Callis SPME 2xVOI1) tytär Salli (FI KVA Fieldlan Eager) tyttärentyttäret Bertta (Hossing Crassus SPME 2xVOI1), Ruu (FI KVA Hossing Primus Cockerimestari ja -Derbyvoittaja v2018), Karkki (FI KVA Hossing Piper), Hiili (Hossing Pax SPME 2xVOI 1, Cockerimestari v2020) 





JVA-koetulokset koossa                           







kuva Mikko Alakojola
    
Taivalkoski 10,5 vuoden iässä 

 

Iso kiitos Muukkonen. Ihan kaikesta.




Kommentit