Vaikka olemmekin nauttineet lomasta ihan vain kotiseudulla touhuten, oli silti ihan kivaa käydä asuntovaunun kanssa taas pieni kesäkierros. Vähän vaihtelua loma-arkeen haluttiin.
Käytiin tällä kertaa läntisen, keskisen Suomen alueella. Yöpymispaikkoina Isokyrö, Ikaalinen, Janakkala ja Hattula. Tavattiin vanhoja ystäviä ja tutustuttiin uusiin.
Valkeakosken Mokka-Pirtti oli yksi tavoitekohde, joka korkattiin. Kiva paikka.
Lomareissulla huomioidaan aina myös koirat. Liikutaan ja tehdään niiden kanssa kaikkea kivaa kunkin paikan resurssien mukaan. Silti se vain ei riitä. Viimeinen kohde oli Hossing-tapaaminen Hattulassa. Kun Mutku oli hoksannut, että nyt ollaan oikean tekemisen äärellä, se intoutui pyytämään tekemisvuoroa kenguruhypyillään.
Hossing-tiimi kokoontui Sarin ja Tanelin ihanaan kotiin pitämään yhteistä aikaa, vaihtamaan kuulumisia - tämän ajan luxuksena ihan kasvotusten. Keli ei olisi voinut olla parempi. Pahin helle oli poissa, mutta silti oli aurinkoinen ja kevyen tuulinen kesäkeli. Harmillisesti vasta nyt hoksaan, että ryhmäkuva unohtui ottaa. Huonosti otin minäkin valokuvia. Pääosan tämän postauksen kuvista on ottanut Sanna Toivola-Järvinen.
Aamupäivä tehtiin osan porukan kanssa vaativampaa hakutreenisettiä. Sen jälkeen uitettiin siinä lämmenneet koirat takaisin cool-moodiin. Laitettiin yhdessä ruokaa, syötiin ja nautittiin se. Siitä jatkamaan koko ryhmällä pitkiä ja haastavia noutoja sekä hakutyöskentelyä kaikilla variaatioilla höystettyinä: pysähdyksiä, hakumaastossa etsintätehtäviä ja niiden löytöjä, heittoja isolla pellolla kasvustovariaatioineen. Juha veti koko porukalle tehokasta settiä. Pääosa koirista oli vuosikkaita, jotka koulutusvaiheessaan tarvitsivat jo kunnon tekemistä. Kiva oli nähdä niiden kasvaneen fyysisesti hyvänmallisiksi. Ja ennen kaikkea henkisiltä ominaisuuksiltaan sekä koira-ohjaaja -suhteiltaaan toimiviksi.
Koirat suorittivat hienosti ja ihmisten rentoutumisen myötä vieläkin paremmin. Täydellinen ei ollut yksikään pari, mutta hyvän treenin tarkoituksena on osaamisen vahvistamisen lisäksi osoittaa, mitä ei vielä osata ja mitä pitää vielä työstää paremmaksi.
Tässäkin porukassa näkyi koirista selvästi, mitä oli tehty ja miten. Oikeita tekemisiä vahvistettiin ja omilla tekemisillä esimerkin kautta näytettiin, kuinka pönttöihin pitää uskaltaa lisätä pöhinää. Vielä enemmän iloa ja hymyä treeneihin sekä niiden kautta tulevaa rentoutta. Koirat ja ohjaajat paransivat koko ajan tekemisiään, vaikka väsymyskin alkoi molemmilla painaa. Sekin oli tarkoituksena saavuttaa. Tekemisestä väsynyt koira on onnellinen koira.
Näistä koirien tarpeista sekä nykypäivän ohjaajien peloista ja paineista kirjoitin blogiini muutama vuosi sitten otsikolla "Let them work"
Tämän tekeminen on noudon palautuksessa tärkeää. Aina kun saat koiran luoksesi, saat samalla sen kantaman esineenkin. Ja koko koulutuksen tavoitevaiheessa sen noudetun riistan. Niin helppoa, mutta monelle ihmiselle yllättäävän vaikeaa - kosketa ensin molemmin käsin koiraa ennen kuin tartut sen suussa olevaan esineeseen. Tässä Tanelin ja Kiiruksen mallisuoritus, joka heillä toistui systemaattisesti ja hienosti joka kerta. Koirakin selvästi tykkää ja tekee hyviä noutoja.
Meidän koirajoukkue osallistui tekemisiin jokainen omalla tasollaan. Välillä katsottiin muiden tekemisiä ryhmänä ja välillä kukin yksitellen. Käyttiscockereiden kanssa kannattaa tällaisissa tapahtumissa hyödyntää kaikki tilanteet.
Tuuppa kasvaa ja kehittyy kivasti. Jalkaa tulee paljon ja mittasuhteiltaan muistuttaa huvittavasti hirvenvasaa. Luonne on mahdottoman mukava ja mieluinen.
Tuuppa liikkuu kaikissa askellajeissa sujuvasti ja helposti.
Masa-veli sai nokkelasti napattua pallon ja sekös Tuuppaa harmitti. Laittoi kaikkensa peliin sen saadakseen.
Molemmat kasvavat hyvää tahtia ja vaikuttaisi siltä, että näistä tulee hyvän kokoisia. Masa on Tuuppaa kookkaampi ja siinä on selkeä uroksen leima. Aivan valtavaa vauhtia pihalla painoivat menemään. Kovasti tyytyväinen oli Mikakin omaansa.
Kommentit
Lähetä kommentti