Käyttölinjainen vai näyttelylinjainen?

 

Koirarodut on luotu ja kirjattu alkuperäiseen rotumääritelmään pääsääntöisesti 1900-luvun alkupuolella. Pohjana ovat olleet sen hetkinen tarve ja sen hetkiset koirat. Rotumääritelmiä on vuosikymmenten saatossa aika ajoin päivitetty vastaamaan sen hetkisiä tavoitteita. Alkuperäisille käyttötarkoituksille on nykypäivänä vain pienelle osalle todellista tarvetta ja käyttöä. Koirien selvästi suurin käyttömuoto tänä päivänä on toimia ihmisen seura- ja harrastuseläimenä.

Silti useissa alkuperältään työ- ja hyötykoiraroduissa löytyy selkeä linjaero käyttölinjaisten (alkuperäinen käyttötarkoitus) ja näyttelylinjaisten (rotumääritelmä) välillä. Jopa cockerspanieliakin hankkiva ihminen pohtii eri jalostuslinjojen välillä. Välillä linjojen eroista käydään ihmisten kesken jonkinasteista juupas-eipäs -keskustelua.

- tarvitaanko linjajakoa?

- ovatko rotumääritelmän ulkomuotokuvauksesta poikkeavat koirat ”rumia”?

- ovatko käyttölinjaiset parempia metsästyskoiria?

- miten eri jalostuslinjat poikkeavat toisistaan koulutettavuudeltaan? 

Aina on joku, jolla on hyvin metsästyksessä toimiva näyttelylinjainen. Ja on tiedossa joku käyttölinjainen, josta ei tullutkaan hyvää metsästyskoiraa. Maailma ei siis ole mustavalkoinen, joten tämäkään artikkeli ei eroja pysty suoraviivaisesti rajaamaan.

Jalostuslinjojen jakautumisen taustaa ja historiaa

Cockerspanieli merkittiin rotuna Englannin Kennelklubin rotukirjaan vuonna 1893.  Vuonna 1909 Kennel Club määräsi, että jokaisen Gundog-ryhmän koiran oli saatava Qualifying Certificate field trialeista tullakseen muotovalioksi. Rodun jakautuminen eri linjoihin alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Rodun pariin oli tullut kasvattajia, jotka eivät olleet kiinnostuneita metsästyksestä. Vuonna 1958 valionarvosäännöt muuttuivat siten, ettei muotovalion arvoon (Sh Ch) vaadittu enää käyttökoetulosta. Tästä oli seurauksena rodun yhä selvempi jakautuminen käyttö- ja näyttelylinjoihin.

KANS MVA Bidston Black Magic v1975

Cockerspanielin ominaisuuksia on vuosikymmenten ajan jalostettu käyttämällä jalostuksessa haluttuja ominaisuuksia omaavia ja niitä periyttäviä yksilöitä. Pääosin jalostuskoirat ovat olleet näyttelyissä tai kokeissa menestyneitä yksilöitä, erityisesti urosten osalta. Jos tuo useiden sukupolvien, tiettyihin ominaisuuksiin painottuva jalostusvalinta ei olisi myös jättänyt jälkeään, koko työ olisi ollut turhaa. Ja lopputulos sama kuin lähtökohta. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Linjat opettavat meille hienosti, kuinka ominaisuudet, joita jalostuksessa vaalitaan, jäävät pysyviksi. Ja vaihtelu niiden suhteen kannassa pienenee. Vastaavasti ominaisuudet, joita ei systemaattisesti vaalita, pienenevät. Ja vaihtelu niiden suhteen suurenee.

Käyttölinjaiset spanielit Suomessa

Spanieli-lehti 3/1999 oli spanielimetsästyksen teemanumero. Siellä oli mm edesmenneen Jari Salokannon artikkeli ”Mikä on näyttelylinjan spanieli”. Ensimmäiset käyttölinjaiset englanninspringerspanielit olivat saapuneet Suomeen. Jari kirjoitti ”Itse rotua harrastaneena jo parinkymmenen vuoden ajan ja kasvatustoimintaakin hyvin läheltä seuranneena niin kuin muutakin rodun harrastustoimintaa, en voi ymmärtää millään muotoa tätä kahtia jakoa. Ja luulen ja uskon vahvasti, että tämä on ohimenevä ilmiö”

Mallowdale Giddiup

Nyt tiedämme, että näin ei tapahtunut. Ensimmäinen käyttölinjainen cockerspanieli, erinomaisista suvuista polveutuva Mallowdale Giddiup tuotiin Kari Pylvänäisen toimesta Suomeen v1999. Sen jälkeen näiden koirien lukumäärä on maassamme tasaisesti noussut.

Molemmat linjat polveutuvat kuitenkin samoista rodun kantayksilöistä. Ja siksi kuuluvat saman rodun sisään. Rekisterikirjassa näillä kaikilla lukee cockerspanieli.

Cockerspanielissa yhteistä

Suurin osa ihmisistä hakee cockerspanielista mukavaa perhekoiraa ja kaveria kevyeen harrastamiseen. Ja niihin tehtäviin suurin osa pennuista päätyykin. Aktiiviset harrastajat puolestaan haluavat koiriinsa ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä tee koirasta helppoa tavallisen perheen harrastuskoiraa. Olipa kyseessä kumman jalostuslinjan koira tahansa.

Yhteistä näille on se, että rotu on hyväntuulinen, iloinen, sopeutuvainen, sosiaalinen, reipas, läheisyyttä rakastava ja omistajalleen uskollinen. Cockerspanielit rakastavat hajutyöskentelyä ja vapaana metsässä liikkuminen on ykkösjuttu. Koiran tavaramerkkinä on rotumääritelmänkin mukaan alati heiluva häntä.

Miksi ei kasvateta rotumääritelmän mukaan?

Rotumääritelmä perustuu pitkälti kirjalliseen kuvaukseen koiran ulkonäöstä. Cockerspanielin rotumääritelmä on toisaalta tarkka ja selkeä, mutta toisaalta myös hyvinkin väljä.

FI K&JVA Meryl Black Dove

Koiran tulee olla alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa anatomiselta rakenteeltaan sopiva. Ensimmäinen seikka, joka metsästyslinjaisissa spanieleissa kiinnittää huomiota, on rungon mittasuhteiden erilaisuus näyttelylinjaisiin verrattuna. Ne ovat korkeuttaan pidempiä sekä myös massaltaan kevyempiä. Tällä rungonrakenteella saavutetaan tehokkain ja kestävin hyötysuhde pitkiä metsästyspäiviä ajatellen. Tavoitteena on, että joustavat ja pitkät selkälihakset siirtävät hyvin takaosan liikkeen ja voiman eteenpäin. 

FI K&JVA Meryl Kick-Off

Parhaiten pitkärunkoisen, niukemmin raajoistaan kulmautuneen ja toisaalta lyhytrunkoisen, raajoistaan voimakkaasti kulmautuneen koirien rakenteen käyttöeron huomaa niiden uidessa rinnakkain.  Ensimainittu pystyy huomattavasti sulavampaan ja nopeampaan vauhtiin kuin jälkimmäinen. Metsästyksessä sillä erolla on suuri merkitys koiran käyttökelpoisuuteen, energiatehokkuuteen ja kestävyyteen. Rungon mittasuhteiden ketteryyttä suosiva rakenne näkyy erityisen hyvin myös kun katsoo parhaiden border collieiden etenemistä agility-radalla.

Koiranäyttelyissä koirien rakennetta arvioidaan seistessä ja ravissa. Käyttökokeissa rakenteen toimivuutta mitataan ainoastaan liikkuessa ja sekin laukassa. Tasapainoinen ja oikea rakenne saa aikaan oikean ravin. Ihan samoin on laukan kanssa. Käyttölinjaisten työskentelytyylissä metsästyskokeissa arvostetaan korkealle työskentelytyyliä, jossa koira hakee maastoa hajuja alhaalta etsien, pitäen päätä selkälinjan alapuolella. Näyttelyissä puolestaan arvostetaan hyvää ryhtiä sekä pään kantoa selkälinjan yläpuolella. Rakenteen tasapaino on yksityiskohtia tärkeämpi.

Pään muodossa merkittävä ero

Suurin ulkonäköön perustuva ero on pään rakenteessa. Näyttelylinjaisilla pää on raskaampi ja siinä on ilmettä pehmentäviä elementtejä. Käyttölinjaisen pää on kevyempi ja kuivempi, jolloin se on myös ilmeeltään erilainen.

FI K&AVA Fieldlan Eager

Korvat ovat käyttölinjaisella kevyemmät ja lyhyemmät. Harvoin ovat pituudeltaan kuonon kärkeen saakka yltäviä. Korvien kiinnityskohta on pääsääntöisesti silmien linjaa korkeammalla. Kiinnitys on leveämpi, joka yhdessä kevyempien korvien kanssa saa aikaan sen, että myös korvakäytävä on avarampi ja ilmavampi.

Karvan määrä ja laatu

Jatkuvasti työssään liikkuva metsästyskoira ei tarvitse ylleen runsasta karvapeitettä. Liike pitää lämpimänä. Hapsuja on sen verran, että iho saa suojan raapivia risukoita vastaan. Märissä olosuhteissa metsästänyt silkkisen karvanlaadun omaava koira myös kuivuu nopeasti. Tällöin sen ei tarvitse palella pitkään märän turkkinsa alla, vaan sen lihaksisto pääsee lämpimässä palautumaan nopeasti kohti seuraavaa jahtipäivää.

FI JVA Fieldlan Easybeat

v 2006 Kempeleen jalostuspäivillä Anja Puumala kennel Leavenworth muistutti, että cockeri on alkuperältään metsästyskoira, jonka tulee pystyä liikkumaan risukkoisessa maastossa. Myös turkin suhteen. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereeseen saakka ovat rotumääritelmän mukaan riittävän hapsuiset. Ei siis karvaa niin paljon kuin mahdollista. On muistettava, että myös kotikoirien omistajien tulee kohtuudella pärjätä cockerin turkin kanssa.

”Oikea cockerin turkin laatu on silkkinen. Jos ajattelemme silkkiä materiaalina, se tuntuu käteen viileältä ja luistavalta. Samoin on silkkinen turkki. Kuvainnollista sille on, että vesipisara liukuu karvan yli eikä imeydy siihen. Voi testata omalla koiralla.” havainnollisti Anja.

                                                            FI K&JVA Meryl Black Dove

Näyttelylinjaisella on enemmän karvaa. Niitä halutuimpia voittoja ei jaeta uimapuku- vaan iltapukukierroksella. Hyvin hoidettu upeaturkkinen koira on ilo silmälle ja kunnia omistajalle.

Henkiset ominaisuudet ja koulutettavuus

Ne kaikkein suurimmat erot ovat pään sisällä. Käyttölinjaisten jalostus on pitkälti ollut metsästävien brittimiesten käsissä, jolloin hankalammat koulutettavat ovat karsiutuneet sekä käytöstä, että myöskin jalostuksesta pois. Käyttölinjaisen koiran tulee olla nopeasti koulutettavissa ja metsästyskäyttöön hyödynnettävissä. Kimurantit koulutettavat on joko lopetettu tai mukavimmat niistä annettu lemmikiksi.

Metsästyslinjaisen tulee olla luontaisesti ihmisen ohjaukseen sopeutuva, yhteistyökykyinen sekä pitkäkestoiseen suoritukseen pystyvä. Sen tulee valmiiksi koulutettuna työskennellä myös silloin, kun maitohapot kivistävät lihaksissa ja väsymys painaa pitkän työpäivän jälkeen. Eli myös silloin, kun se ei ole enää kivaa. Siinä tilanteessa tarvitaan taistelutahtoa sekä yhteistyöhalua ihmisen kanssa.

FI K&JVA Fieldlan Elovena

Näistä tekijöistä johtuen käyttölinjainen koira on helpompi kouluttaa, koska sen motivaatio aktiiviseen tekemiseen ja ihmisen hyödyksi toimimiseen on suuri. Ne ovat myös vähemmän häiriöherkkiä ulkopuolisille tekijöille, eivätkä vaihda annettua tehtävää toiseen.

Kun koiria kasvatetaan rotumääritelmän ulkonäkökuvauksen mukaisesti ja näyttelyissä palkittavien ominaisuuksien mukaan, eivät jalostusvalintoja tehtäessä ominaisuuksien kärjessä ole henkiset ominaisuudet, jotka tekevät koirasta koulutettavuudeltaan hyvän.  Näyttelylinjainen on enemmän mukavuudenhaluinen ja sisäinen tekemisen moottori ei ole turboahdettu. Se on kiinnostunut itselleen hyödyllisistä asioista ja enemmänkin lyhytkestoisista suoritteista, joissa palkka tulee useammin ja nopeammalla tempolla. Näyttikset mielletään useammin myös huumorintajuisiksi ja sählääjiksi.

Aktiviteettitarve on suuri, mutta erilainen

Näyttelylinjaisen aktiviteetiksi riittää perheen kanssa touhuaminen ja kevyet lenkkeilyt ilman aktiivista tekemistä. Jos ihminen on onnellinen, se riittää hyväntuulen tuojaksi myös cockerille.

                                                    FI K&JVA Fieldlan Elovena

Käyttölinjainen soveltuu samaan, mutta lisäksi se tarvitsee kunnon aktiviteettia sekä fyysisessä että psyykkisessä muodossa. Joskus tekeminen voi mennä jopa maanisuuden puolelle, liian kiivaaksi, jolloin rauhoittuminen voi olla haasteellista. Nämä koirat tulee opettaa, että vasta rauhoittumisen kautta pääsee tekemään. Jos luvallista tekemistä ei ole riittävästi, nokkela käyttis hankkii sitä omatoimisesti.

Soveltuvuus eri harrastuslajeihin

Jalostuslinjojen välissä on selkeä ero ketteryydessä ja vauhdissa. Käyttölinjaisten sanotaan olevan agilityssa ”supernopeita ja intensiivisesti, korkeassa viretilassa työskenteleviä”. Niiden kanssa jopa maailmanmestaruus on realistinen tavoite, mutta seurakoiralinjainen ei ajallisesti siihen pysty. Suuri haaste seurakoiralinjaisella on rungon lyhyys, joka ei anna mahdollisuuksia tiukkoihin ja sulaviin käännöksiin.

FI JVA:t Fieldlan Elovena, Express ja Easybeat

Molemmat linjat soveltuvat oikein koulutettuina hyvin metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen eli MEJÄän. Lajissa valioituneita cockereita löytyy useita, molemmista linjoista. Käyttölinjaisten koulutusta tähän lajiin helpottaa niiden korkea työskentelyhalu. Näyttelylinjaisten koulutusta puolestaan helpottaa niiden rauhallisuus ja sen myötä luontaisesti huolellisempi tekemisen tahti. Molemmat tulee kouluttaa siihen, että kytkettynä seurataan vain ja ainoastaan alussa annettua hajua, eikä vaihdeta sitä muuhun. Kun opetus on onnistunut, saa molemmista jalostuslinjoista mukavan harrastuskaverin tähän lajiin.

Hiljaiset duunarit ja puheliaat puuhastelijat

Käyttölinjaisten jalostuksessa äänenkäyttöherkkyys on huono ominaisuus. Englantilaisissa kokeissa pienikin äänenanto on kokeesta sulkeva virhe. Koiran koe keskeytyy pieneenkin piipahdukseen. Suomalaisissa koesäännöissä häiritsevästä äänenkäytöstä laskee palkintosija. Molemmat tuomiot tulevat, vaikka koira olisi kokeessa kuinka paljon muilta ominaisuuksiltaan ansioitunut. Käyttölinjaisista koirista periytyvät koirat ovat siis arjessa äänettömiä.

Näyttelylinjaisissa äänekkyyttä esiintyy selkeästi enemmän. Tämän voi havaita seuraamalla cockereita arjessa, näyttelyissä ja agilityssä kehän laidalla sekä MEJÄ-kokeen laukauksensietotestissä.

Äänenkäyttöherkkyys yhdistetään usein myös hermorakenteen vahvuuteen. Hyvähermoinen koira kestää viretilan nousun ilman äänenkäyttötarvetta. Duunarilla tulee henkistä kapasiteettia olla enemmän ja näihin asioihin on jalostusvalinnoilla kiinnitetty huomiota vuosikymmenten ajan.

Käyttölinjaisten haasteellinen geenipooli

Käyttölinjaisten geenipooli varsinkin arvostetuimpien metsästyslinjojen osalta on haasteellisen kapea. Parhaita metsästyskoiria ja sellaisia periyttäneitä yhdistellään briteissä varsin rohkeasti. Suomalaisilla kasvattajilla on ilmeisen parempi osaaminen genetiikan ja biologian suhteen. Keskustelua onkin käyty, mitä tilanteelle tulee tehdä, ennen kuin ajaudutaan ilmiselvään umpikujaan.

Kun jalostuksen päätavoitteena on ylläpitää ja parantaa spanielimetsästyksessä tarvittavia perityviä ominaisuuksia (hakutyyli, työskentelykestävyys, yhteistyöhalukkuus, äänettömyys, rungon fyysiset metsästyskäyttöä tukevat ominaisuudet), on lähin mahdollisuus risteyttää koiria käyttölinjaisten englanninspringerspanieleiden kanssa. Kennelmaailman herrasmiessopimusten ja Suomen Kennelliiton virallisten ohjeiden mukaan lupa roturisteytyksiin tulee saada rodun kotimaalta. Sen saaminen voi olla lujassa.

”Hevosmiesten tietotoimiston” mukaan risteytyksiä on Britanniassa tehty, mutta koiria rekisteröity vilpillisesti eri vanhemmille kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Tässä asiassa on jalostusnäkökulmasta positiivista se, että geenipoolia on saatu laajennettua. Negatiivista puolestaan se, että virallisesti emme tiedä, missä ja mitä on käytetty.

Suomalaiset käyttiscockerikasvattajat ovatkin aktiivisesti etsineet ja hakeneet erisukuisia koiria ulkomailta ja myös astutuksia on tehty rajojen ulkopuolella.

Sekalinjaiset koirat kiinnostavat

Muutamia ns sekalinjaisia yhdistelmiä näyttely- ja käyttölinjaisten välillä Suomessa on tehty. Kyseessä ei ole risteytys, koska yhdistelmä on tehty rodun sisällä. Jokainen kasvattaja vastaa aina itse siitä, mitä yhdistelmällään hakee. Ensimmäisen polven yksilöt voivat ominaisuuksiltaan olla hyvinkin monipuolisia ja sekalaisia. Mahdollisuutena ja riskinä kun on saada ne molempien parhaat puolet tai juuri ne heikkoudet. Haasteena voi olla myös löytää näille yksilöille sopivat kodit. Nämä yksilöt kuitenkin laajentavat geenipoolia ja voivat tulevaisuudessa olla merkittäviäkin jalostuskoiria.

Koiran hankkijan vastuu

Kaikkea vastuuta cockerspanielin kehittymisestä rotuna ei voida sälyttää kasvattajien harteille. Oma vastuunsa on myös näyttely- ja koetuomareilla, millaisia koiria palkitaan ja kuinka korkealle. Koiraa hankkivan vastuulla puolestaan on tietää, mitä haluaa tulevalta koiralta ja minkälaiset resurssit pystyy koiralleen tarjoamaan.

Autokoulussa opetellaan ajamaan perusautolla, jotta saadaan paljon onnistumisen hetkiä ja osaamisen tuomaa itsevarmuutta. Sitä tarvitaan silloin, jos edetään ihan kilpa-autoiluun asti. Silloin nopeus kasvaa ja hallinnan osaamisen tulee olla jo selkäytimeen kerrattuna. Tähän kiteytyy käyttölinjaisen koiran, myös cockerin hankinta. Suuressa toimintatarmossaan turbot tarvitsevat onnistuakseen sen osaavan kuskin. Silloin yhteiseen taipaleeseen saadaan paljon ilon hetkiä. Jos epäröi osaamistaan, on parempi valinta näyttely- eli seurakoiralinjainen.

Jokaisesta koirasta oppii jotain

Annetaan näiden linjojenkin opettaa meitä näkemään asioita erilaisina kuin ennen. Vuosikymmenten historia rodun parissa on todistanut, että me pystymme siihen. Yksiväristen ja kirjavien yhdistäminen ei ole enää tabu, kun pelättiin värivirheellisten kasvavaa lukumäärää. Tai kun typistyskielto oli tulossa eläinsuojelulain muutoksen myötä, niin pidettiin pitkähäntäisiä oudon ja vieraan näköisinä. Nyt ollaan näihin kaikkiin totuttu ja todettu, että mukavampaan ja väljempään suuntaan on menty.