Koiranpentujen kysyntä ja menekki on tällä hetkellä suuri. Käyttölinjaiset cockerit kuuluvat yhteen pennunhankkijoiden suosikkipopulaatioihin. Tilannetta ei uusien hankkijoiden osalta auta yhtään se, että olemassa olevat omistajat teettävät pentueita harkiten ja toisekseen ovat myös itse ottamassa toista ja kolmatta yksilöä mieluiseen ja sosiaalisesti sopuisaan laumaansa.
Nostalgisia hetkiä pohdin kuvassa olevan Muun kanssa Pyhännän kämpän portailla aamukahvia nauttiessani. Monta, vuosien saatossa tehtyä suunnitelmaa pystyin pohtimaan toteutuman kautta. Kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta moni suunnitelma on toteutunut parempana kuin uskalsi haaveillakaan. Se on elämää se.
Uudelle perheenjäsenelle päätetty, mielestämme hauska nimi "Tuuppa" alkoi kaikenlaisten mutkien kautta konkretisoiutua liiankin todeksi. Mutta periksi ei annettu. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä samasta pentueesta urospentua hakevan Mikan ja hänen tyttärensä kanssa yhdessä laiva-auto -yhdistelmällä hakemaan pennut kasvattajan luota Strängnäsistä. Tavata jälleen Maria ja Paul koirineen, tavata alueen aktiivisia cockeriharrastajia ja viettää antoisa hetki koiraihmisten ja koirien parissa. Mutta se ei nyt vain vallitsevassa maailmantilanteessa onnistunut.
Ihan viimehetkiin asti tuli kaikenlaista haastetta eteen, mutta me selvitimme ne kaikki - jokaikisen. Yksi ilonhetki oli tämä, jossa nettisivuilta livenä pystyimme seuraamaan paluulennon matkaa kohti Helsinkiä.
Mika kävi vapaaehtoisessa, maksullisessa koronatestissä ja lähti hakureissulle. Maria toi pennut papereineen ja dokumentteineen Tukholman lentokentälle. Tällaisessa tilanteessa luonnollisesti auttoivat aiemmat tekemisemme. Meillä oli jo kaksi hienoa Meryl-koiraa (K&JVA Kick-Off ja K&JVA Black Dove)ja olimme niitä hankkiessamme ja omistaessamme tulleet Marian ja puolisonsa Paulin kanssa jo hyvinkin tutuiksi. Ja käyneetkin heillä useamman kerran. Mika puolestaan voitti v2014 suomalaisen Cockerimestaruuden, nyt jo senioriherrasmiehellä FI KVA Multifarious Albertti - kovalla tuloksella VOI 1 88 p brittituomarin Ben Randallin arvostelemana, toisena tuomarina samaisessa kokeessa oli Paul Andersson.
Näillä asioilla varmasti oli oma vaikutuksensa siihen, että ylläolevassa kuvassa oleva tilanne viimein realisoitui. Pennut saapuivat Mikan mukana Helsinki-Vantaan lentoasemalle Helatorstai-iltana. Vuorokauden aikana Mikan koronatodistusta oli kysytty kahdeksan kertaa. Pentujen mittavista tuontidokumenteista ei ollut kiinnostuttu kertaakaan.
Vasta tässä vaiheessa, Jyrkösten pihalla Järvenpäässä, uskalsimme huokaista ja iloita. Miehillä nyt syleissään omat projektinsa. Toiveet ja haaveet ovat realistiset. Tavoite tarvitaan jokapäiväisen tekemisen suuntaamisessa oikeaan - jalat maassa silti mennään, kuten on eläinten kanssa opittu.
Tässä kuvassa Meryl Game Stopper "Masa" vasemmalla ja Meryl Game Player "Tuuppa" oikealla.
Meillä jatkui vielä kuuden tunnin matka kohti Kempelettä. Muut koiramme olivat kotona Iiron hoivissa, joten Tuuppa oli ensimmäistä kertaa elämässään ilman lajitoveria, Olimme viritelleet pehmoboxin takapenkille siten, että minun oli helppo tarpeen mukaan pitää kontaktia pentuun. Levollisesti se pääasiassa nukkui. Klo 2.15 oltiin perillä.
Laumaantuminen perheen muiden koirien kanssa alkoi heti ovesta sisään tultaessa ja se sujui täysin ongelmitta. Olemuksellamme - Tuuppa kyykistyneen Juhan sylissä, josta se hetken molemminpuolisen haistelun jälkeen laskettiin maahan - kerroimme Muulle ja Mutkulle, että tällainen on meidän toimesta laumaamme otettu. Se sopi koirille molemmin puolin oikein hyvin.
Aamukahvilla (kuva yllä) fiilis oli kuin Tuuppa olisi ollut meillä aina. Pentu pysyi pääosin jaloissani, jossa vanhemmatkin koirat usein aamukahvittelun ja lehden lukemisen aikaan viihtyvät.
Nyt olemme saaneet nähdä ja kokea minkälainen yksilö tällä kertaa tiimiimme sulautuu. Mukava ja mieluinen on tämäkin tuttavuus. Samanlainen reipas, rohkea ja positiivinen eläin kuin aiemmatkin yksilömme. Ominaisuus, jolla se selkeästi erottuu aiemmista, on sylissä viihtyminen. Tämä tykkäisi olla sylissä paljon useammin kuin me haluaisimme pitää. Siitä syystä se näyttää nauttivan noista hetkistä aina täysin siemauksin.
Meillä on nyt täällä kolme eri-ikäistä koiraa.
Kommentit
Lähetä kommentti