Miksin poismenosta toipuminen vie aikaa. En tiedä johtuuko tilanteen shokkimaisesta kokemuksesta vai siitä että itselle on kertynyt ikää. Silloin nämä tunnepuolen asiat vain kokee entistä kovemmin. Raskaiden päätösten tekeminen ja koirista luopuminen on aivan kamala tilanne. Joka kerta vaikeampi. Yritän hakea lohtua sanoista, joita usein ystävilleni näissä tilanteissa sanon. "Älä itke aikaa joka on poissa, vaan iloitse siitä, että se on ollut".
Meille on tulossa pentu. Sen tulosta oli päätetty jo ennen Miksin menettämistä. Alettiin vain laskea syksyn jahtireissuilla käytettävissä olevia koiria, kun molemmat haluamme kanalinnun pyynnissä omia reittejämme koiran kanssa mennä. Ja välillä hieman suurempaa linjaa kahdella koiralla haravoiden. Muu on jo niistä touhuista 12 vuotiaana pois pelistä. Pieniä virkistysreissuja toki saa käydä niin pitkään kuin haluaa. Miksikin olisi syksyllä ollut jo 9-vuotias, joten uusi tulokas tarvitaan koulutettavaksi 3-vuotiaan Mutkun rinnalle. Hossing-tiimiin on seuraavat pennut tulossa aikaisintaan vasta v 2022, jos uudesta sulkupolvesta jalostuskelpoisia saadaan. Sitä kovasti tottakai toivomme. Mutta se on liian kaukana meidän tämän hetken tarpeisiimme.
Meryliin, josta olemme aikanaan Jokun ja Muun tuoneet, oli suunnitteilla mielenkiintoinen pentue. Olin yhteyksissä Mariaan ja sain iloisen lupauksen siitä, että jos pentuja saadaan, niin me saamme sieltä yhden. Pentujen kysyntä on Ruotsissakin suuri.
Sukutaulu on mielenkiintoinen, kooste kuumimpia brittinimiä. Niistä olemme aina pitäneet ja niitä arvostaneet. Koirilla on valtava moottori ja työmoraali, jos niin voi eläimestä sanoa. Ne ovat helppoja kouluttaa ja käyttää sekä myös arjessa pitää. Vaikka huonoiksi arvostellut lonkat eivät ole koskaan koiriemme käyttöä estäneet, on mielenkiintoista nyt saada pentu tuonsukuisesta yhdistelmästä, jossa molemmilla vanhemmilla on myös A-lonkat.
Ei mennyt tuossakaan jalostussuunnitelmassa asiat niin kuin oli toivottu. Ensin Meryl Black Mohair oli tarkoitus astuttaa samalla brittituonnilla Breckmarsh Brexit, josta saimme Karkille (Hossing Piper) hyvän pentueen. Uros kuitenkin menehtyi tapaturmaisesti kyyn puremaan. Seuraava vaihtoehto oli käyttää jotain brittiurosta, mutta brexit ja korona vetivät henkselit sille suunnitelmalle. Sen jälkeen katseet kääntyivät hyvin nuoreen urokseen, joka omistajansa Marcus Sjöblomin (meilläkin arvostellut SPME-tyomari, kennel Flushpoint) mielestä on paras koira mitä hänellä on koskaan tuossa iässä ollut. Sen myötä pentueen isänä on nyt Flushpoint What A Risk. Toivottavasti nimi ei ole enne.
Suku ja lähtökohdat ovat parhaat mahdolliset. Katsotaan mikä tarina tästä saadaan aikaiseksi. Kutsumanimikin odottaa valmiina :)
Kommentit
Lähetä kommentti