Siitä puhe mistä puute

Täällä me Koronaa vietellään. Kohta vuosi on takana. Toivottavasti alle sen vielä edessä. Minusta on tullut pessimisti. Nämä korona-ajan tuomat muutokset, rajoitukset ja perumiset jollain asteella jo ahdistavatkin. Tietokoneen ääressä tulee työpäivien aikana niin paljon istuttua, että se ei enää vapaa-aikana houkuta. Siksi bloggauksiakin on tullut tehtyä todella vähän. Ja kun ei ole paljoa harrastuspuolelta kerrottavaakaan.

Ulkoiltu ollaan paljon. Aamulenkkien lisäksi päästään aika ajoin lounaslenkeillekin. Juha meillä hoitaa sitten vuorostaan iltalenkitykset. Ollaan nautittu lumesta ja narskupakkasaamuista. Alla otetun kuvan aamuna pakkasta oli -26 ja päivät jo pitenemässä.

Työajan ulkopuolella olemme pääosin Juhan kanssa vain kahden kotona. Äitini voi 84 vuoden ikäänsä nähden hyvin ja on jo ensimmäisen rokotteenkin saanut. Me vielä odotellaan. Ulkoiltua on tullut mukavasti ja äänikirjoja kuunneltua kotona puuhastellessa. 

Arkisin lenkkeily aloitetaan klo 6 jälkeen, viikonloppuisin hieman myöhemmin. Lenkille lähdössä tässä kuussa 12 vuotta täyttävä Muu ei enää ole kauhean innokas. Kotona oleva lämpö ja rauha houkuttavat nykyään selvästi enemmän. 

Miksi ja Mutku puolestaan odottelevat innolla koska lähdetään ja mitä tekemään. Käyvät työpäivän aikanakin muistuttelemassa, joko olisi tauon paikka? 

Kyllä Muukin on sitten innolla mukana kun nouto- ja etsintätehtävävuoroja lenkillä jaetaan. helpot tehtävät ovat sille, keskivaikeat Miksille ja haastavat Mutkulle. Lisäksi tiimin kanssa on tehty sellainen tehtävänjako, että kun Mutkun into ja viretila nousee niin suureksi, ettei nakkipalkka enää maistu, niin sukulaiset auttavat sen suorittamisessa. Mutkun palkkana siinä tilanteessa toimii pääsymahdollisuus uuden tehtävän suoritukseen. Se, että koiran tekemisen motivaatio ja osaamisen taso ovat korkeita tekee näiden treenien päättämisen haasteelliseksi. Nakki olisi niin paljon helpompi.

Yhtenä päivänä aloin kiinnittää huomiota siihen, kun koirat olivat selkeästi laihtuneet. Ruokinnan muutoksia ei oltu tehty. Jahtikauden ulkopuolella energiankulutus ei ole suurensuurta vaikka reippaita lenkkejä hangessa paljolti kahlaten ovatkin tehneet. Mutku luonnollisesti nuorimpana ja eniten liikkuvana laihtui eniten ja karvakin muuttui huonoksi. Annoskoon nosto auttoi, mutta tarvetta oli tarkempaan analyysiin. Ja niinhän se oli - vuosia käyttämäsämme kuivamuonasta oli laskettu sekä rasvaa että proteiinia ja samalla tietty laski myös energia. Säkin hinta on pysynyt samana. Olo tuntui kyllä huiputetulta.

Ärsyttää kun koiranruokien tuoteselosteita joutuu oikein hakemaan. Tekstiä kyllä löytyy, mutta sitä oikeaa tietoa joutuu tosissaan kaivamaan. Ilmeisesti sen perään ei yleisesti kysellä? Mainosteksteissä mainitaan, mitä ruoka ei sisällä. Lisäksi mainitaan, että sisältää/on lisätty sinkkiä sekä Omega 3 ja 6-rasvahappoja että kondroitiinisulfaattia. Ne ovat jonkinasteinen trendi koiran ruokinnassa. Mutta maininta energiapitoisuudesta, jonka pitäisi olla tärkein sekä koiran ruokinnallisen tarpeen että myös hinta-laatu -suhteen arvioinnin vuoksi - se puuttuu tai on hankalsti löydettävissä. Rasva- ja proteiinipitoisuudesta sen voi jossain määrin päätellä, mutta ei ole silti suora tieto. Myös valmistusmaa on pääsääntöisesti hankalasti löydettävissä. 

Ajauduinpa sitten katsomaan enemmänkin tämän hetken koiranruokamainontaa. Lähes pääsääntöisesti ovat alennuksessa ja tarjouksessa. Alennusprosentit näkyvästi esillä ja tieto siitä, kuinka paljon säästän. Mutta se hintatieto, mitä joudun siitä huolimatta maksamaan onkin sitten sivummalla. 

Ja minulle kun on turha väittää kuivamuonatuotteen sisältävän tuoretta lihaa. Yhden tuotteen tuoteselosteessa oli kyllä maininta että siinä osa lampaanlihasta on tuoretta laidunlammasta ja osa kuivattua lammasta. 

Hyvä tässä on se, että koirani ovat terveitä eikä laihtuminen johtunut mistään muusta syystä. Mukavasti ovat jo pyöristymässäkin.

Aktiivisen lenkin jälkeen ne lepäilevät tyytyväisinä. Ilmeisen onnellisina siitä että niillä on toisensa ja ihmiset jotka ovat paljolti kotona. Niiltä ei kai puutu mitään, kun eivät verbaalisesti juttelekaan.