Haastajasta CockeriDerbyyn

Olen nyt vuoden vaihteessa jättämässä pois viimeisimmätkin tehtäväni koiraharrastuksen yhdistys- ja luottamustehtävissä, antaen tilaa ja vastuuta uusille tekijöille. Nämä viimeiset ovat roolini Cockerspanielit ry:n Metsästystoimikunnassa ja Suomen Kennelliiton Käyttäytymisen Jalostustyöryhmässä. SPME- ja SPA-ylituomaritehtävät vielä toistaiseksi säilytän. Otan itselleni - itse asiassa ensimmäistä kertaa - mahdollisuuden kokea ns tavallisen riviharrastajan roolia. Sitä en ole vielä kokenut, koska heti koiraharrastuselämäni alkumetreiltä alkaen olen ollut aktiivisesti mukana kaikessa yhdistystoiminnassa ja aktiviteeteissä. Työssänikin minut tunnetaan aina uusien asioiden ideoijana ja jälkikäteen katsottuna myös kehittäjänä. Tilanne, jotka minut saa aidosti ärtymään, ovat asiat, jotka eivät etene.

Ja siitähän me pääsemme suoraan CockerDerbymme historiaan. Sen edeltäjä oli Haastaja - metsästyskoirien katselmus. Yhteinen, epävirallinen katselmus järjestettynä Springerspanielit ry:n ja Spanieliliiton kanssa, jossa tavoitteena oli nostaa esiin nuorten spanielirotuisten koirien metsästysominaisuuksia. Samalla tapahtuma toimi madallettuna kynnyksenä SPME-kokeeseen osallistumiseen. Tuohon tapahtumaan mekin Jokun (ensimmäinen käyttölinjainen cockerimme) kanssa innostuttiin lähtemään. Tuolloin vuonna 2005 katselmukseen Ähtärissä osallistui 29 spanielia, joista 8 karsittiin finaaliin. Finaalissa tehtiin alkukarsinnan hakutyöskentelyn, laukauksen ja vesinoudon lisäksi fasaanin ylösajo ja erillinen, lavastettu riistan nouto. 

Haastaja 2005 Ähtäri. Takana tuomarit vasemmalta Heimo Ranta, Ari Metsäranta, Jouni Lamminmäki ja Arto Kurvinen. Alarivissä Meryl Sweet Kelly ja Ulla Ruistola sijoitus 3. Joku ja minä sekä Petri Karlsson ja Quadmir's Divine Nekhbet sijoitus 2.

Haastajaan 2006 Ähtärissä osallistui 16 koiraa kolmesta eri spanielirodusta. Finaaliin valittiin kuusi koiraa, joista puolet oli cockereita. Voittaja cockerspanielinarttu Red Garlic´s Hjortron, om. Anu Knuutinen-Pöppönen ja Pasi Pöppönen. Sitä olimme Juhan kanssa yleisönä katsomassa.

Haastajan osallistujia v2006 Ähtärissä. Kuvassa oikealla Red Garlic,s Hjortron ja Anu

Haastaja 2007 pidettiin Kärkölässä, Cockerspanielit ry:n järjestelyvastuuvuorolla. Tapahtumaan ilmoittautui mukaan jo yli 40 nuorta spanielia ohjaajineen. Järjestäjinä olimme todellisissa haasteissa resurssien riittävyydessä. Eivätkä lupautuneiden SPME-tuomareiden viime hetkellä tapahtuneet peruuntumiset auttaneet tilannetta lainkaan.

Haastajan haasteita kävimmekin Cockerspanielit ry:n edustajina Juhan kanssa esittelemässä Oulussa pidetyillä SPME-tuomareiden jatkokoulutuspäivillä. Tuolloin tuomaripäivät olivat avoimia osallistujatilaisuuksia myös harrastajille. Olimme järjestäjien kanssa yhdessä pohtineet, että kun nyt koiria tuodaan testiin kouluttamattomana, ne eivät pysty tuomaan perinnöllisiä taipumuksiaankaan esille. Tuolloin myös pelkästä osallistumisesta oli tehty joissain piireissä saavutus/meriitti ja se ei ole homman tarkoitus. Myöskään kohonneet Haastajan osallistujamäärät eivät antaneet mahdollisuutta koiran ominaisuuksien syvällisempään arviointiin ja koulutusohjeiden jne antamiseen. Jotain päivitystä hyvän tapahtuman eteen oli siis tarpeen tehdä.

Ruotsin CockerDerbyssä v 2007 rapsuteltavana Timsgarry Bell - myöhemmin meille kotiutuneen Meryl Black Doven emä.

Osa uuden formaatin ideaan oli kieltämättä myös Mahlasen Ninan kanssa tehdyllä opintomatkalla v 2007 Ruotsin vastaavaan tapahtumaan Spanieliderbyyn. Ruotsin Derbyssä kaikki osallistuvat koirat suorittivat täydellisen riistatyön ja niistä parhaimmat karsittiin finaaliin. Silloin heräsi ajatus, miksi ei samaan pyrittäisi meillä Suomessakin? 

Vuonna 2008 testattiin Kärkölässä uutta formaattia. Sitä lähti kokeilemaan 13 spanielia, joista 4 cockeria, 8 englanninspringeriä ja yksi irlanninvesispanieli. Alkukarsinta varsinaiseen kokeeseen ja finaaliin suoritettiin edellisvuotiseen tapaan. Koirat arvottiin alkupuhuttelun jälkeen tuomareille ja sen jälkeen siirryttiin maastoon. Ensimmäiseksi testattiin koirien hakutyöskentely ja laukauksensietokyky. Vesityö suoritettiin metsälammessa damin noudolla. Näiden näyttöjen jälkeen tuomarit siirtyivät yhteiseen palaveriin arvioimaan koirien suoritustasoa sekä valitsemaan finalistit.

Finaaliin valittiin kuusi koiraa eli kaksi kullekin tuomarille (Heimo Ranta, Raimo Martikainen ja Marko Mielonen) Haastaja 2008 oli cockerspanieliuros Ladysplit´s Dinodas hienolla 87 pisteen NUO 2 –tuloksella. 

Haastaja 2008 Ladysplit's Dinodas ja Tero Roine

Finaalin koirat saivat siis kaikki virallisen koearvostelun tuolloisesta NUO-luokasta, johon saivat osallistua alle 2-vuotiaat koirat. Tuo luokka oli hyvin vähäisellä käytöllä aiemmin ja Haastajan myötä sen käyttö hetken aikaa aktivoitui. Tästä linkistä löydät näppäryydellä kaikkien finalistien viralliset koetulokset tuolta päivältä. 

Ladysplit's Dinodaksen arvostelu:

Haku: hyvä, vauhdikas, itsenäinen 3 (x5) 15
Ylösajokyky: hyvä, hyvin ennakoitavissa 3 (x3) 9
Löytökyky: hyvä, helppo maasto, määrä 1 kpl 3 (x5) 15
Nouto ja luovutus: kohtalainen, vaatii ohjausta 1 krt 3 (x5) 15
Vesityöskentely: hyvä, avovedessä 3 (x4) 12
Tottelevaisuus ja yhteistoiminta: kohtalainen, itsenäistä, täyttää annetut tehtävät 3 (x4) 12
Kokonaisvaikutus: käyttökelpoinen metsästyskoira, vaatii vielä koulutusta 3 (x4) 12
Yhteensä 87 pistettä ja NUO2
Lisätietoja: Ylösajossa meni hieman perään, mutta oli kuitenkin hallinnassa. Aikaisemmin ammutun linnun koira löysi oma-aloitteisesti. Kehotusten jälkeen ohjaajan ulottuville.

Vuonna 2009 tapahtuman nimi cockereiden osalta päivittyi CockeriDerbyksi. Osallistujamäärien kasvettua järjestäjien resurssien kannalta liian suureksi, rajattiin tapahtuma luonnollisesti Cockerspanielit ry:n omalle rodulle ja koko tapahtuma suoritettiin virallisena SPME-kokeena. V 2009 osallistujia oli vain muutama, koska metsästävien cockerspanieleiden Derby-ikäpolvea oli tuolloin pieni määrä. Derby-voiton itselleen lunasti Ruotsista tuotu Gun's Choice Black Pearl, om Anne Woivalin. 

CockeriDerbyn mitalikolmikko. Keskellä voittaja Meryl Black Dove VOI 1 112p ja Juha. Toiseksi sijoittui Namusillan Kaljolainen AVO 1 107 p ja Tiia Pellonpää ja kolmanneksi Sanaigmore Jessie AVO 1 105 p ja Jukka Paroinen. Molemmat koirat siirtyivät VOI-luokkaan.

v 2010 Joroisilla viivalla olikin jo isompi määrä Derby-ikäluokan koiria. Tuona syksynä Derby-cockereista VOI-luokassa kilpaili jo 4 kpl. kaikkiaan 12 osallistujasta. Tuolloin olin aloittanut säännöllisen blogin kirjoittamisen, joten koko Cockeriviikonlopun blogipostaus löytyy täältä . Blogitarjoajan "toimintavirheestä" tjsp johtuen valokuvat ovat sieltä tippuneet pois, mutta teksti on säilynyt alkuperäisenä.

Vuoden 2011 CockeriDerby- ja Mestaruusviikonlopussa suoritin toisen SPME-ylituomariharjoitteluni Jyrki Vuopohjalle. Derbyvoiton hienoilla riistatöillä ja komealla AVO 1 ja 124p -tuloksella otti Miklaus Passepartout ja Sami Myyryläinen Nyt meillä oli ensimmäinen toisen polven Derby-voittaja, sillä koira on v 2009 Derby-voittajan poika. 

Ensimmäinen kerta uusilla, päivitetyillä SPME-säännöillä käytiin  v 2014 Loviisassa. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun tapahtumaviikonloppu toteutettiin ulkomaisilla tuomareilla. Paul Anderson Ruotsista ja Ben Randall Britanniasta palkitsivat Derby-voitajana brittituonnin Windmillwood Nina, om. Juha Lindroth.

Lähes kaikissa Derby- ja Mestaruusviikonlopuissa olen ollut paikan päällä. Vuonna 2016 olimme Juhan kanssa Derbyn tuomareina. Silloin Mestaruuskoe oli sunnuntaina ja sen arvostelleet ruotsalaiset tuomarit Marcus Sjöborg ja Royne Svensson kulkivat lauantain mukanamme , tutustuen suomalaiseen koearvostelukäytäntöön. 

Vuonna 2018 oli ensimmäinen kerta, kun sama koira FI KVA Hossing Primus ja Teemu Rytkönen voittivat viikonlopun aikana sekä Derbyn että Mestaruuden. 

Kun tuota Haastajan ja Derbyn voittajien ja osallistujien listaa katsoo, niin pelot siitä, että nuoret koirat pilattaisiin liian aikaisilla vaativilla ja riskialttiilla koesuorituksilla, ei ole onneksi pitänyt paikkaansa. Tuo lista sisältää myös myöhemmin hyvin menestyneitä metsästyskoiria, joista merkittävä osa on myöhemmin saavuttanut käyttövalion arvon ja sijoittunut kärkeen myös seuraavien vuosien Cockerimestaruuksissa. Erityisen hienoa on myös se, että merkittävä osa Derby-koirista on osoittautunut hyväksi jalostuskoiraksi. Se on tässä Derby-historiassa ja sen jatkuvassa kehitystyössä ollut varsinkin itselleni se suurin motivaatio. Saada esille nuorten koirien varhaista valmiutta niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.