Cockerimestaruus- ja Derby-viikonloppu. Hieno tapahtuma, jolla on jo pitkät perinteet. Taival tähän asti on ollut hieno ja vaiherikas - hienoa kun on saanut olla mukana sen alusta alkaen. Tänä vuonna Derbyyn ilmoitettiin nuoria koiria enemmän, kuin oli paikkoja. Onneksi silti koepäivään mennessä, muutaman peruuntumisen vuoksi, kaikille koepäivänä osallistumishalukkaalle pystyttiin koepaikka antamaan. Myös mestaruuteen ilmoittautui hieno kattaus suomalaisia metsästyscockereita ohjaajineen ja taustatiimeineen ruotsalaisten tuomareiden arvioitaviksi ylituomari Casper Grönblomin luotsaamana. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, jonka tapahtumalle sopiva sää molempina päivinä kruunasi.
Useita käyttiscockerisukupolvia on tullut koettua ja nähtyä. Tässä vaiheessa on hienoa havaita, että usean näiden sukutauluissa esiintyvän koiran olen tavannut livenä. Ja nähnyt, millaisia suorituksia ne fyysisillä ja psyykkisillä ominaisuuksillaan pystyvät kestämään. Nyt oli mahdollisuus päästä näkemään, mitä noista ominaisuuksista ne ovat jälkeläisilleen periyttäneet. Ja mikä on havaittuihin ominaisuuksiin vaikuttaneiden ympäristötekijöiden osuus. Siitä saisi kyllä ihan oman viisastelukerhon pystyyn! Meillä on Suomessa hieno porukka kasvattamassa käyttölinjaisia cockereita. Viikonlopun tuloslistassa tällä kertaa kärjessä oli Eeva-Marja Jokinen Karhurummun koirillaan, muut lähituntumassa takanaan. Myös tuontikoirat esittivät hienoja suorituksia, joten onnistumisia on saatu myös siihen tärkeään osa-alueeseen. Suomalaisella käyttiscockerilla on hieno tulevaisuus myös edessään.
Kokeet ovat tärkeässä roolissa koko harrastajaporukan yhteen kokoavana tapahtumana, jossa SOMEn ja Koiranetin tekstien sijaan näemme toisemme ja koiramme kokonaisuutena. Mukavaa yhdessä tekemistä ja keskustelua livenä bodytalk mukana - aamiaispöydästä saunan lauteiden kautta aina illalispöytäkeskusteluihin saakka. Se on muuten jännää, kuinka usein sosiaalisessa mediassa äänekkäätkin henkilöt syystä tai toisesta ovat näistä tapahtumista joko poissa tai läsnäollessaan ovat hyvinkin hiljaisia.
Sekä Mestaruudessa että Derbyssä jännitys päivän parhaista suorituksista säilyi ihan loppuun saakka. Vaikka sääntöjen mukainen koesuoritus kestääkin minimissään sen 30 minuuttia, on koe kuitenkin koiran näkökulmasta koko päivän kestävä. Siihen liittyy ohjaajan jännityksen luoma jännite sekä ennen kaikkea elävän riistan luomat tilanteet ympärillä.
Jännää oli seurata tapahtumia yleisöstä käsin. Ja samalla luoda uudenlainen treenitilanne Tuupalle. Meilläpäin kun vahvojen riistanhajujen treeniympäristöt ovat hyvin harvalukuisia. Nyt Tuuppa kulki kahden päivän ajan kanssani kytkettynä olosuhteissa, joissa riistanhajusta tuli jatkuvasti signaaleja. Myös näköhavaintoja oli useita. Lisäksi riistalaukauksia ja tilanteita, joihin se ei päässyt pääroolia näyttelemään oli lukuisia. Kaikista noista Tuuppa selviytyi kiitettävästi ja selkeästi paremmin kuin olin etukäteen odottanut.
Kuumissa tilanteissa keskityin itse pysymään korostetun rauhallisena pitäen koko ajan koiran hihnaa samalla metrin pituudella kädessäni sekä seisomalla aloillani tai liikuttaessa eteenpäin pidin suoraviivaisen etenemislinjan, jota koiran oli helppo seurata ja ennakoida. Tuuppa pääsi oppimaan liikkumisrajansa ja aika nopeasti oppi etäisyyden, jossa halusin sen toimivan. Kun se myötäsi hihnassa laskien kierroksiaan, siirryin askeleen kohti koiraa selvästi kiinnostavaa tilannetta. Varsin hienosti koira tapahtuma toisensa jälkeen seurasi tilannetta aktiivisesti, mutta myötäsi hihnassa päästäkseen seuraamaan sitä lähempää. Se metrinkin siirtymä oli koiralle selvästi palkkio. Ihan lauantaipäivän alussa kiihtyneeseen olotilaan liittyi pientä harmistunutta ääntelyä, mutta kun siitä tekemisestä ei seurannut metrin siirtymää, se lopulta poistui kokonaan. Nämä ovat kyllä fiksuja eläimiä.
Tuon viikonlopun jälkeen Hossing-pentuesuunnitelmiin tuli pieni yllätys ja pohdinta Kiiruksen (Hossing Supero) selkälausunnon tultua. Tuloksena IDD 3 vaikea ja kalkkeumalukema 5 kpl. Yhdistelmä Masan (FI KVA Meryl Game Stopper) kanssa tullaan kuitenkin toteuttamaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Myös Masa menee nyt sitten selkäkuviin, joten KiirusxMasa -yhdistelmä taitaa olla sitten ensimmäinen käyttiscockeriyhdistelmä maailmassa, jossa molemmilla vanhemmilla on kattavat selkäkuvaustulokset? Kiiruksen terveystilastolukema muilta osin on lonkat B/B, LTV 0, VA 0, SPO 0, polvet 0/0, olkanivelet terveet, silmät täysin puhtaat. Lisäksi koiralla on SPME AVO 2 ja SPME-V AVO2 ja LTE 138p (Hermorakenne ja Toimintakyky +1)
Sitkeän kuumeflunssan aikana tuli luettua arvostamieni henkilöiden Riitta Kempe ja Katariina Mäki kokoama selvitys Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen - osa 3 Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit . Tuossa yli 100-sivuisessa, kaikkia koiria koskevassa tulosteessa esitetään - monen muun jalostusrajoitussuosituksen lisäksi - että selkäkuvautuloksen IDD3 saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Se on aika kova vaatimus rodussa nimeltä cockerspanieli, sillä tuon selkähaasteen taustasyynä on kondrodystrofia, jonka aiheuttajaksi on todettu kromosomin 12 FGF4-retrogeeni. Kaikki tähän asti tutkitut cockerspanielit kantavat tätä virhegeeniä.
FI KVA &Derby-voittaja 2019 Hossing Carus, karsittu jalostuksesta D-lonkkien ja atopian vuoksi - kanalintujahdissa syksyllä 2023
Olemme selkäkuvauksissa vasta lähtökuopissa ja tulosten suhteen tilanne on huono. Merkittävin määrä yhdistelmistä kuitenkin tälläkin hetkellä tehdään ilman kuvausta, koska se ei ole pakollinen. Kuvauksen viemisestä PEVISAan on keskustelu nyt aktiivisemmillaan. Nyt taas kuitenkin kartoittaisin tilannetta ja toimisin sen mukaisesti. Tottakai kliinisesti sairaat karsitaan aina pois jalostuskäytöstä, kuten ennenkin on tehty.
Jos nyt otetaan Kiirus esimerkiksi, niin selkäongelmiahan sillä ei ole - aktiivisesta agility- ja metsästyskäytöstä huolimatta - tavattu lainkaan. Tiedän sen, että nämä sielultaan kovaa käyttöä haluavien koirien kipukynnys on suuri. Kiiruksen takaa tunnen henkilökohtaisesti monen monta koiraa. Kaikki ne ovat kestäneet kovaa fyysistä käyttöä usean vuoden ajan. Ne, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen ne ovat siirtyneet korkeassa iässä ilman havaittuja selkäongelmia.
Kalkkeutumien määrässä on kyse sairastumisriskistä eikä itse sairaudesta. Huonoin tulos (IDD3) ennustaa, että koira saa välilevytyrän oireita 69% todennäköisyydellä jossain vaiheessa elämäänsä. Koirat, joilla on röntgenkuvauksessa todettu 0 kalkkeumaa, saavat selkäoireita 8% todennäköisyydellä (lähde Mäyräkoiraliiton sivut). Jos nyt oikeasti haluamme jalostuscockerikannastamme tietoa, niin PEVISAanhan tämä selkäkuvaus on vietävä. Se toisi hyvän rajan myös alle kaksivuotiaiden koirien jalostuskäytölle. Ja ennen kuin tehdään kovasti koirien jalostuskäyttöä rajoittavia määräyksiä, meidän tulee kartoittaa jo tehtyjen yhdistelmien selkätulokset. Meillä on toteutettu rodussamme jopa IDD3xIDD3 -yhdistelmä (vanhemmat kuvattu vasta jälkikäteen), jonka jälkeläisten tulokset olisivat meille tärkeää tietoa. Ja ei - tässä ei ole tarkoitus syyllistää ja osoitella ketään tai mitään. Korostan edelleen, että mittava osa yhdistelmistä tehdään edelleen vailla minkäänlaista kuvaustietoa. Yksi pentue ei rotua tuhoon vie eikä sitä myöskään pelasta. Tarvitaan lukumääräisesti paljon tietoa. Sen saamiseen tarvitaan jälleen kerran kasvattajien panostusta. Halpaa lystiä tämä ei ole.
Jos siis ovat kasvattajat aiempaa suurempien haasteiden edessä näiden kanssa, niin helppoa toki ei ole pentua itselleen hankkivallakaan. Ja kun ulkomaille lähdet uutta jalostusgeenistöä kantaan hakemaan, niin näiden(kään) kuvaus- ja tutkimustulosten perään on turhaa huudella. Muissa maissa kuin Suomessa ei cockerspanielille voi vielä edes saada IDD-lausuntoa.
Hossing-suunnitelmat pysyvät siis tässä etenemisvaiheessa ennallaan. Mielenkiintoa on mukavasti kaikkia yhdistelmiä kohtaan, mutta pentuja koteihin jaetaan vasta sitten kun niitä on jaettavissa. Haluamme kuitenkin avoimesti tuoda suunnitelmamme ja pohdintamme esiin, jotta kaikilla niistä kiinnostuneilla on ajantasainen tietoa käytettävissä omien valintojen ja päätösten suhteen. Koiranpennun tie suunnitelmasta mahdolliseen toteutumiseen on pitkä ja vaiherikas. Mitä enemmän asetat kriteereitä sitä haastavammaksi tämä menee. Me kaikki haluamme käsiimme kivaluonteisen ja tasapainoisen koiran, jonka kanssa jokapäiväinen arki on mukavaa ja vaivatonta. Kun sellaisen on saanut ja saa omistaa, sitä fiilistä haluaa jakaa myös muille.
Kommentit
Lähetä kommentti