Tuuppa kasvaa ja kehittyy reipasta tahtia. On silti ihan koiralapsi, kuten tässä iässä saakin olla. Puolin ja toisin olemme arkisissa hetkissä toisiimme tutustuneet. Mitään painetta mieluisan metsästyskoiran koulutttamiseen - niin käytännössä kuin kokeissakin toimivalle - ei ole. Aiemmatkin ovat tehtäviinsä valmentautuneet varsin vähäisellä lajitreenillä.
Kahden kokeneen koira-aikuisen kesken koiranpennun kasvattaminen on sinänsä helppoa. Kun teoriat ja käytännöt ovat yhteneväisiä, niin arki sujuu koiranpentua tulevaisuuteen ohjaten.
Se mikä meitä ehkä eniten ärsyttää ja harmittaa on nämä sisäsiisteyskuviot. Tokikaan 12-viikkoiselta ei voi aikuisen koiran sisäsiisteyttä odottaa eikä vaatia,mutta jätöksistä puhdasta lattiaa myönnämme kaipaavamme. Kyllä se aika taas koittaa, kunhan vain jaksamme taas kerran tämänkin valmennustyön tehdä. Ja onhan se ihan palkittavaa, että jos koira osaa pissa-alustalle, vaikka pissa ei sitten osukaan. Riittää, että yrittää.
Pienillä metsälenkeillä Tuuppa on muutaman kerran viikossa mukana. Jalkojen askelpituus on vielä hyvin lyhyt ja kropan ulottuvuudet muutenkin rajalliset, niin kovin reippaasti ei niillä reissuilla sitten edetä. Tuupan mukaanottaminen on silloin aina pois vanhempien koirien lenkkeilystä. Metsään on kuitenkin tutustuttu ja kaikenlaista kivaa sieltäkin on löytynyt. Kelopuulöytö oli selvästi mieleinen ja se poimittiin näppärästi kantoon. Kutsuttaessa kävi sitä näyttämässä ja katseellaan pyysi, että saanhan pitää omanani. No tokihan sen sai tehdä. Löytöön ei ihmisen toimesta kajottu ja iloisena sai koiranpentu touhujaan sen kanssa jatkaa.
Päivä päivältä aktiivisen tekemisen jaksot pitenevät. Silti muutaman viikon ikäinen pentu kaipaa säännöllisiä lepotaukoja, ettei vireystila nouse liian suureksi. Hyvin on Tuuppa perheen koirien kanssa laumautunut. Kun on opittu, että petissä ei jauheta ja pyöritä, niin Muukin kelpuuttaa perheen kuopuksen samaan petiin nukkumaan.
Lämmintä keliä on kestänyt jo pidempään, joten vedetkin ovat lämmenneet. Muutamalle vesilenkille on Tuuppakin päässyt mukaan.
Helteisen sään treenit vedessä ovat Mutkulle ja Muulle mieluisia. Kiva vaihtelua myös talven ja kevään tekemisiin. Se fiilis tarttui selvästi myös Tuuppaan.
Tuuppa on järkieläin, joka ei säntäile vauhdilla joka tilanteeseen, kuten edellisellä pennulla Mutkulla oli ja on yleensä tapana. Ensin tuumaillaan ja katsotaan, sitten toimitaan. Tästä piirteestä pidämme kovasti.
Tuupalle ei ole vielä omaa treenivuoroa. Sellainenkin aikanaan tulee. Tässä Mutku suorittaa ja Muu odottaa.
Päättäväisellä otteella sellaisen voi toki sopivasti toiselta varastaa.
Joskus minulle on väitetty, että eläimet eivät opi toisiltaan mallioppimisen kautta, vaan omien kokemustensa myötä. Minä en kyllä siihen teoriaan usko.
Tuuppa on erinomainen kuunteluoppilas.
Mutku on ihan mahdottoman hyvä pennun personal trainer. Jaksaa sen kanssa temuta tasokkaasti ja paljon. Se on hyvä asia ja säästää meidät ihmiset monelta tekemiseltä. Mutku tarvitsee myös omaa, kahdenkeskistä aikaa ihmisten kanssa vastapainoksi. Niitä hetkiä se on saanut ja ne ovat olleet molemmin puolin rentouttavia.
Ja Tuupan mielestä edelleen ihan paras nukkumispaikka ikinä on ihmisen syli. Näin meillä iltaisin telkkaria katsotaan.
Kommentit
Lähetä kommentti